Suomessa Antti Rinteen uusi hallitus on asettanut tavoitteeksi hiilineutrauden vuoteen 2035 mennessä ja EU:ssa keskustellaan vastaavasta tavoitteesta vuodelle 2050. Kun muistutamme itseämme siitä, että fossiilisten polttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta on edelleen eri maissa 80 prosentin luokkaa, vaikuttaa tavoitteet ensi silmäyksellä epärealistisilta. Suomessa ollaan toki edellä, kun uusiutuvien energialähteiden osuu oli jo 36 % vuonna 2017. Tästä huolimatta, jotta tavoitteisiin on mahdollista päästä, eivät nykykeinot riitä. Tarvitaan kokonaan uusia teknologioita, innovaatioita ja toimintamalleja. Teollisuuden ja yritystoiminnan rooli on tässä keskiössä.

Lähes kolmanneksen ilmastopäästöistä vastaava liikennejärjestelmämme käyttää pääosin fossiilisia energianlähteitä ja myös sähköntuotannosta merkittävä osuus perustuu fossiilisiin polttoaineisiin. Ja lämmitystä toteutetaan merkittävästi öljyllä. Teollisuustuotannon osuus ilmastopäästöistä on karkeasti ottaen tuo kolmannes liikenne- ja asumiskäytön jälkeen. Mittava muutos edellyttää kiertotalouden toimintatapojen ja materiaalikäytön uudistamista yritysten prosesseissa.

Koko yritystoiminnan prosessien uudistuminen ottaa aikansa ja edellyttää tutkimusta ja uusia innovaatioita kaikilla valmistus- ja palvelusektoreilla. Maailmanlaajuisesti energiaa kuluttavimpien teräksen ja betonin valmistuksen lisäksi kaikella valmistuksella on hiilijälkensä – ja myös muita vaikutuksia luontomme ja materiaaliemme riittävyyteen ja ympäristöjen pilaantumiseen.

Uudenlaiset energiaratkaisut luovat myös uudenlaisia ongelmia ratkaistavaksi. Liikenteen sähköistys edellyttää huimaa muutosta akkujen saatavuuteen ja niiden edellyttämien materiaalien louhimiseen ja löytämiseen. Maailmanpankki onkin arvioinut, että energian tuotannon uudistamiseen liittyvien mineraalien tarve kymmenkertaistuisi vuoteen 2050 mennessä. Ympäristö- ja muut haitat voivat olla mittavia ja ulottua eri puolille maailmaa. Ei voida ajatella nykymuotoisten akkuja kaikkiin autoihin.  Ratkaisun avaimiin on sisällytettävä  uudenlaisia innovaatioita ja systemaattista tutkimus- ja kehitystyötä.

EU on toiminut jäntevästi pyrkiessään tukemaan rahoituksella enenevästi yritysten ja tutkimuslaitosten kehitys- ja innovaatiotoimintaa. Siemensin pääjohtaja Joe Kaeser toi Vierakynä-artikkelissaan Helsingin Sanomissa heinäkuun 17. päivänä hienolla tavalla esille tutkimuksen ja sen vahvistamisen merkityksen paitsi Euroopan ilmastotavoitteiden saavuttamisessa myös Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

EU:n ehkä tarkein panostus juuri nyt tulisi olla sellaisen yritystoiminnan, teollisuuden ja innovaatiotoiminnan kehittäminen, joka vastaa ilmasto- ja ympäristövaatimuksiimme. Näyttää siltä, että uusi hallituksemme on tämän osin oivaltanut, kun ilmastoasiat on asetettu EU-puheenjohtajakauden osalta keskiöön. On syytä muistaa, että tavoitteiden ja säännösten asettaminen ei sellaisenaan auta. Ytimessä on oltava vastuullisen, ilmasto- ja ympäristötietoisen yritystoiminnan, koulutuksen  ja tutkimuksen olosuhteiden tukeminen. Tässä on toki hyvin merkittävä vastuu itse yrityksillä.