Pääministeri Jyrki Kataisen ja Eurooppaministeri Alexander Stubbin Ankaraan ja Istanbulin 18.-20.4.2012 suuntautunut poliittisia ja yritysdelegaatiotapaamisia sisältänyt matka oli tehokas ja välitön. Turkin talous on  kasvanut pääministerinsä Erdoganin aikana viuhaa tahtia ja yli 70 miljoonan asukkaan maa sisältää mittavan ja kasvavan markkinan.  On ymmärrettävää, että matkalle osallistui jopa noin 40 yritysedustajaa. Ministerimme tekivät kaikin tavoin voitavansa auttaessaan suomalaisten yritysten myynnin ja yhteistyön rakentumista Turkissa. Silmiinpistävää oli Kataisen ja Stubbin toiminta pienten ja keskisuurten yritysten eteen.

Turkilla ja turkkilaisilla on poikkeuksellisen lämpimät suhteet Suomeen ja suomalisten kanssa ja molemmilla puolilla on vilpitön halu eri alojen yhteistyön lisäämiseen. Isäntämme toki muistuttivat siitä, että kauppavaihtomme on voimakkaasti Suomelle positiivista ja että yritysten väliseltä yhteistyöltä toivotaan muutakin kuin suoraa vientiä. Vaikka ministereillämme oli jo yhdessä päivässä pelkästään Ankarassa kymmenisen  ministeritapaamista ja poliittiset keskustelut ottivat merkittävän osansa, yritystemme viennin edistäminen näytti olevan etusijalla ministereiden toimissa. Poliittiset keskustelut eivät sisällä vaikeita asioita suhteiden olessa lämpimät ja kahden välisten ongelmien poissaolo loistaa – näin ollen prioriteettien asettaminen tehdyllä tavalla on perusteltua ja mahdollista. (lisää…)

Aloittaessani Nokiassa 1980-luvulla opintojeni lopussa ja siirryttyäni pian pääkonttorin strategiaosastolle hämmästelin Nokian toimintatapoja. Ensi silmäyksellä yritys näytti organisoimattomalta – näytti olevan sellainen toimintakulttuuri, että yksi jos toinenkin sai tehdä oman tahtonsa mukaan aika pitkään mitä halusi. Vähitellen ymmärsin, että tämä organisoimaton vapaus olikin Nokian ydinvahvuus yhdessä yritykseen syntyneiden muiden toimintatapojen kanssa. Asioita sai aloittaa ja tehdä, mutta aina löytyi joku, joka päätti asiasta – useimmiten nopeastikin. Lisäksi töitä tehtiin paljon ja sitä myös pidettiin esillä.

Yrityskulttuuri ei ole enää muotisana, mutta asia on pysynyt. Nokia on kasvanut mittavasti ja siirtyi 1990-luvulla uuteen kokoluokkaan. Se nousi edellisestä pahasta ahdingosta 90-luvun alussa, kun ostetut televisiotehtaat Euroopasta  ja Ericssonin Datayksikkö olivat viedä Nokian polvilleen. Väitän, että vahva yrityskulttuuri, jota Kairamon ajan kasvatti Jorma Ollila pystyi silloin vahvistamaan ja parantamaan tiiminsä kanssa avoimuudella ja suoraviivaisuudellaan, on ollut keskeinen elementti Nokian menestyksessä. (lisää…)

Puolustusministeri  Wallinin  edesottamukset Dragsvikin varuskunnan säilyttämisessä herättivät pintaan hetken julkisuudesta poissaolleet paineet ruotsinkieltä kohtaan.  Suomenruotsalainen kulttuuri ja toinen kansalliskielemme on kasvavassa puristuksessa ruotsia äidinkielenään puhuvien vähetessä ja monikielisyyden lisääntyessä.

Ruotsinkieli  Suomessa pohjoismaisena perintönä , käytännön hyötynä ja kulttuurillisena rikkautena ei säilyne vain nykykeinoin.  Ruotsinkielen säilyttäminen kansalliskielenämme on kuitenkin tärkeää. Suomenkielisten perustama Kansalliskielten Tuki ry, jonka hallituksessa toimin  työskentelee molempien kansalliskielten säilyttämiseksi. Peruskysymys on toimiiko  ruotsinkielisyyden ja sen kulttuurin linnoittuminen edelleen omaan vahvaan piiriinsä parhaana keinona ? Onko vastassa suojaavien  raja-aitojen murtuminen  ja vähittäinen suomenruotsalaisuuden liukeneminen suomenkielisyyteen ? On varmastikin olemassa kolmaskin tie. (lisää…)

Finnairissa tapahtuneet johdon palkitsemiseen, toimitusjohtajan asuntokauppoihin ja hallitusten ristiinedustuksiin liittyvät tapahtumat ovat synnyttäneet laajaa paheksuntaa yhteiskunnassamme ja pahaa mieltä henkilöstön keskuudessa. Tämä on erittäin ymmärrettävää.  Virheisiin on sekoittunut aimo annos harkintakyvyn puutetta, yhteisen edun jäämistä omien etujen alle ja tarpeettomien kytkentöjen sallimisen yhdistelmää. Suomessa on entistä enemmän korostettu hyvän hallintatavan tärkeyttä ja tätä tietämystä on levitetty enenevästi näistä Corporate Governance – säännöistä. Näyttää siltä, että säännösten tiukentamisen sijaan tulisi talonpoikaisjärki ja terve harkinta olla ohjenuorana.

Huolestuttavaa on, että monista tapahtumista saa ymmärryksen, että Finnairin tapahtumat eivät suinkaan olisi poikkeus. Harkintakyvyn puutteesta, hallituksen ryhdikkyydestä ja johdon oman taloudellisen  edun asettamisesta yhteisen edun edelle on vaara muuallakin – ja nämä merkit näkyisivät vasta kriisien myötä. Useissa pörssiyhtiöissä istuvat samat kasvot hallituksissa ja osin johdossa  – toimintatavat ovat näin paremminkin samanlaiset kuin erilaiset. Erityisesti yritysten kannalta vakavissa tilanteissa ja niissä kohdin , kun johto tai hallitus on menossa vääriin ratkaisuihin, kaivataan hallituksiin henkilöitä, jota rohkenevat nostaa kissan pöydälle ja olla eri mieltä. Kun samat ihmiset istuvat eri yhteyksissä paljon toistensa kanssa ja joillakin, esimerkiksi eläkeyhtiöiden johtajilla on paljon valtaa, ja hallitusjäsenet toivovat uusia tärkeitä tehtäviä, uskallus toisista poikkeaviin näkemyksiin jää tuomatta esille. Hyvän hallintotavan kirjaimen lukeminen ei  tässä pelasta asiaa. (lisää…)

Euroopan komission tuoreet tilastot kertovat Suomen menettäneen kilpailukykyään viime aikoina jopa Saksaan ja Ruotsiin verrattuna. Yritystasolla näkyy selvästi palkkojen kohoamisen vaikutus kilpailukykyymme ja mahdollisuuteen työllistää suomalaisia. Kilpailijamme etulyöntiasema halvemman työvoiman maista, myös Euroopasta näkyy konkreettisella tavalla.  Syksyllä päätetty 2,5 % :n tasokorotus vaikuttaa vaikkapa 100 henkilön ICT yrityksessä siten, että  muutaman suomalaisen työpaikka on korvattava esimerkiksi  Itä-Euroopan halvempien työvoiman maiden työntekijöillä. Kaksi ja puoli prosettia sadasta on kaksi ja puoli henkilöä.  Kun halvemmissakaan maissa ei ole ilmaisia työntekijöitä, niin vähennyspaine suomalaisiin työntekijöihin on vieläkin suurempi.  Jos yritys kasvaa, voidaan ehkä suomalaiset työpaikat säilyttää. (lisää…)

HS 21.2.12/ Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 19.2.2012 kerrottiin puolueiden kilpailusta Helsingin kaupunginjohtajien valinnoissa. Tämä on yksi keskeinen asia, miksi hallituksen – siis poliittisten puolueiden – ajama kuntien rakennemuutos, jossa väitetään suurkuntien olevan avain turvaamaan hyvinvointipalvelumme, ei ole uskottava.
Suurkuntien sanotaan sellaisenaan turvaavan hyvinvointipalvelumme. Ammattimainen johtaminen on keskeinen tekijä kuntien tehokkuuden, prosessien ja yhteistyömallien onnistumisessa. Yritysmaailmassakin parhaita menestyjiä ovat tutkitusti ne, joilla on paras johtotiimi.

(lisää…)

HS 15.1.2012/ Vanhenevan väestörakenteemme myötä syntyvät paineet julkiselle taloudelle ovat iskostuneet  vahvasti tietoisuuteemme.  Pääministeri Katainen on korostanut useassa yhteydessä, että Suomi kaipaa rakenteellisia muutoksia selvitäkseen hyvinvointimme ylläpidosta. Konkreettisena toimena rakenteiden muutoksesta hän on esittänyt nimenomaan kuntauudistusta – siis kuntien lukumäärän vähentämistä.  Hallituksella on selvästi tarve kokoomuksen johdolla näyttää, että rakenteita todella muutetaan. Kuntaministeri Virkkuselle on annettu vaikea tehtävä löytää hyviä perusteluja, jotta mahdollisimman moni kunta häviäisi kartalta.

Monien kansalaisten on vaikea ymmärtää , miten kuntakoon kasvattaminen  ”työssäkäyntialueiden mukaisesti” toimisi ratkaisuna kansalaisten hyvinvoinnin parantamisessa ja palveluiden turvaamisessa. Erityisen vaikeaa tämä on nähdä  pääkaupunkiseudulla, jossa Helsingin kaupunginjohtaja ainoana kuntajohtajana ajaa näkyvästi suuren metropolikunnan muodostamista.  Miten suuruus toisi pääkaupunkiseudulla lisää tehokkuutta saati kehittäisi kunnallista demokratiaa ? (lisää…)