Kuka Vesa?

Vesa Helkkula

Synnyin Helsingissä ehtien 1960-luvun alkuun perheen kolmantena lapsena ja kasvoin tärkeimmät lapsuusvuoteni Pihjalamäessä, jota kutsuttiin näköalakaupunginosaksi korkeiden kallioiden, maastolinjoihin sovitettujen talojen ja isojen metsäalueidensa vuoksi.

Olin kouluaikana innokas lintujen tarkkailija ja toimin nuoresta alkaen partionjohtajana. Kaupunkilaispoikana retkeilin paljon luonnossa sekä urheilin aktiivisesti. Ahmin yhteiskunnallista ja maailman kehitykseen sekä ekologisiin haasteisiin liittyvää kirjallisuutta.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksia kirjoittavalta isältäni omaksuin vahvan kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin. Laaja-alainen kiinnostukseni teki opintoalueen valinnan minulle äärimmäisen vaikeaksi. Lääketieteen opinnot ehdin jo aloittaa ja kansantaloustiede oli lähellä sydäntäni. Tuskallisen tuumailun jälkeen päädyin Teknilliseen Korkeakouluun ja yritystalouden pääaineeseen, jota kautta uskoin pääseväni näkemään kansainvälistyvän  yhteiskuntamme nopeimman muutoksen ja olemaan siinä mukana.

Pääsin tekemään diplomityötäni silloisen Nokian selvästi  kansainvälisimpään yksikköön Nokia Engineeringiin, joka toteutti vientiprojekteja sähköistyksen ja tietoliikenneverkkojen osalta erityisesti Euroopan ulkopuolisiin maihin. Valmistuin diplomi-insinööriksi hieman hosuvauhtia vuonna 1983 ja vuoden 1985 alusta Nokia lähetti minut jatkamaan opintojani tuoreeseen Kauppakorkean  MBA-ohjelmaan osin Yhdysvaltoihin.

Vuosina 1987 ja 1988 toimin Nokian pääkonttorin strategia-osastolla ja silloisen pääjohtajan Kari Kairamon esikunnassa yrityssuunnittelupällikkönä. Se oli todellinen näköalapaikka nuorelle miehelle. Nokia kansainvälistyi nopeasti, toteutti rakennemuutostaan sekä mm. surulliseen tulokseen johtaneet mittavat elektroniikka-alan yritysostonsa. Näin läheltä kehityksen, joka johti Kairamon itsemurhaan.  Pitkän talousnousun jälkeen tuli taloudellinen pudotus ja pankkikriisi, jossa pankkeja ja yrityksiä pyyhkiytyi kartalta.

Aloitin  Nokian Matkapuhelinyksikön strategiajohtajana ennen 30-vuotissyntymäpäivääni matkapuhelinmarkkinan nopean kavun käynnistymisen kynnyksellä. Teimme pitkälle katsovaa strategiatyötä globalisoituvasta markkinasta. Nokian johdossa tapahtui käymistä ja osin arvelluttavaksikin muotoutunutta valtataistelua.  Lähdin Nokiasta päivää ennen Jorma Ollilan nimitystä NMP:n toimitusjohtajaksi. Jos olisin malttanut hieman pidenpään, olisin ilmeisemmin jäänyt Nokialle vielä vuosiksi.

Toteutin Nokian ns. Mobile Data –yksikön myynnin 1990-luvun alussa. Viisi vuotta myöhemmin perustimme  uuden yrityksen Aplicom Oy:n, joka osti ytimen Nokiasta aluperin myymästäni yksiköstä. Minusta tuli yrittäjä. Olin tuolloin kahden pienen pojan isä. Aplicom toimi alusta alkaen lähinnä ulkomaisten asiakkaiden ja kumppanien kanssa ja pääsi hyvään kasvuun uusilla markkinoilla. Aplicom kasvoi kolmessa vuodessa alansa europpalaiseksi johtajaksi ja komeili kasvuyritysten etukaartissa.

Huolimatta  suomenkielisestä taustastamme laitoimme poikamme Hyvinkään pieneen ruotsinkieliseen kouluun, jotta he voisivat kuin ohimennen oppia toisen kotimaisen kielemme. Koen maamme kaksikielisyyden rikkautena, jonka voi nähdä myös käytännön hyötynä.

Vuonna 1998 minut pyydettiin vetämään globaaliksi laajentunutta tietoliikenneyritys Tecnomenia, jonka kasvu ja tulos olivat pysähtyneet epätyydyttävälle tasolle. Yrityksen arvoissa ja tavassa toimia oli parannettavaa. Alkoi vauhdikas  viitisen vuotta kestänyt jakso, jolloin matkustin paljon Euroopan ulkopuolella avaamassa uusia markkinoita, toteutimme Tecnomenin pörssilistauksen ja osallistuin yritysjärjestelyihin, joissa pitkiäkin iltoja työskenneltiin investointipankkiirien kanssa. Koin, että Tecnomenissä autoimme monia maita kehittymään viestintäjärjestelmien avulla ja näin tuomaan hyvinvointia ihmisille.

Yhdysvalloista alkanut IT-kupla oli kovimmassa vaudissa Yhdysvaltain keskuspankin Fedin silloisen pääjohtajan Greenspanin johdatteleman finannsipolitiikan saattelemana. Yritysten arvostukset kohosivat epärealistisiin lukuihin ja sitten romahtivat markkinoiden mukana dramaattisen paljon.

Tecnomenin markkina, laskettuna sen suurimman kilpailijan myynnin laskulla, kutistui pelkästään yhtenä vuonna puoleen edellisestä vuodesta. Oli pakko toteuttaa reippaita säästöjä myös Tecnomenissa. Pyrin näyttämään säästöjen toteuttamisessa esimerkkiä aina omalta henkilökohtaiselta osaltani.

Näin talouden mikrotasolla virheellisen finanssipolitiikan seurauksia. Tecnomenin liiketoiminta-alue tulisi supistumaan tulevien vuosien kuluessa ja pelkillä säästöillä ei ajettaisi yrityksen ja omistajien pitkäjänteistä etua.  Ehdottamani investoinnit uuteen kasvavaan liiketoiminta-alueeseen ei saanut yhtiön hallituksessa kannatusta, mikä osoittautui kertomani huolen mukaisesti myöhemmin  yhtiön tulevaisuuden kannalta kohtalokkaaksi virheeksi.

Ryhdyin katsomaan mihin tilaan perustamamme Aplicom oli tuon viiden vuoden aikana joutunut. Oli kiire saada tyssännyt kannattava kasvu takaisin käyntiin. Minulle avautui mahdollisuus käyttää aikaani ja energiaani myös muuhun kuin työhön ja perheeseen – myös lukemiseen. Olimme muuttaneet Kauniaisiin vuonna 2001 ja  perustin ystävieni kanssa ProGallträsk-liikkeen. Keräsimme suuren osan Kauniaislaisten allekirjoituksia vetoomukseemme kaupungin ainoan järven Gallträskin puhdistamiseksi ihmisen aikaansaamasta mudasta.

Aplicom pystyi tuotteillaan vaikuttaa liikenteen päästöjen vähentymiseen ajoneuvojen käytön ja polttoainesäästöjen kautta. Näin mielekkääksi toimia yhteiskunnan ja ilmaston päästöjen kannalta tarpeellisella alueella. Perustin uuden yrityksen Helptenin, joka sai useita tunnustuksia ja rahoitusta innovatiiviselle palvelukonseptilleen.

Älykkään liikenteen järjestelmien suunnittelussa olin ensimmäistä kertaa runsaasti tekemisissä Suomessa  viranomaisten ja myös poliittisten päättäjiien kanssa kansainväliseen liiketoimintaan keskittyneen työni lisäksi. Tutustuin  myös EU:n organisaatioihin ja päätöksentekoon.

Yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja päädyin Kauniaisten edustajana Vihreiden mandaatilla yliopistosairaalamme HYKS-lautakuntaan, josta pääsin oppimaan paljon HUS sairaanhoitoalueen erikoissairaanhoidosta, SOTE-uudistuksen valmistelusta. Katsoin lähempää lääketieteen alaa, jota pitkän pohdinnan jälkeen en valinnut ammatikseni toisin kuin keskimmäinen poikani.

Seuratessani poliittista päätöksentekoa  tuskastuin vuonna 2011 aloittaneen sateenkaarihallituksen saamattomuuteen ja pyrkimykseen yhdistää väkisin kuntia suurkunniksi. Näin tämän vakavana uhkana hyvin toimivien kuntien – kuten kotikaupunkieni Hyvinkään ja Kauniaisten – lähidemokratialle. Asetuin pyyntöjen tukemana  poliittisen uran ulkopuolelta eduskuntavaaliehdokkaaksi 2015. Tuin Juha Sipilän valintaa syntyvän hallituksen johtoon. Yritystoimintani vaati minulta kuitenkin jatkuvaa täysipäiväistä panosta ja kykyni kampanjointiin oli  rajallinen. Nautin joka tapauksessa ihmisten tapaamisesta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta tavattomasti. Ystäväni kävivät pystyttämässä kuviani pitkin Uuttamaata. Tätä kautta tutustuin moniin Keskustassa toimiviin hienoihin ihmisiin.

Jouduin kohtaamaan vuoden 2018 alussa vanhempieni sairastumisten ja tässä yhteydessä havahduin hämmästyttävän huonosti toimivaan ja johdettuun ikäihmisten hoitoon – erityisesti Helsingin sosiaali- ja terveyspuolen prosessessien ja hallinnon epäkohdat tulivat minulle tutuksi.

Vuoden 2019 alkaessa päätin irtautua perustamieni yhtiöiden operatiivisesta johtamisesta ja siirtyä toimimaan näissä ja eräissä muissa yhtiöissä hallituksesta käsin.  Ryhdyin seuraamaan aktiivisemmin  EU:n toimia, kun pohdin EU parlamentin ehdokkaaksi lähtemistä. Ilokseni Euroopan komissio ja parlamentti on pitänyt vahvasti agendallaan ilmasto- ja kiertotalousasioita sekä yritysten innovaatio- ja digitalisaatioasioita – ja yhdistänyt sen yritysten kilpailukykypolitiikkaan.

Ammatillisesti uusi vaihe koitti, kun ryhdyin ensin kiertotalouden edelläkävijänä toimivan Ethica Oy:n hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2019. Sitten päädyinkin yhtiön partneriksi ja vetäjäksi. Nyt minulla on mahdollisuus laajasti lukea ja perehtyä yhteiskunnan ja yritystoiminnan systeemiseen muutokseen kohti luontokestäviä ja muuten vastuullisia malleja – samoin kuin alan tutkimustyöhön. On hienoa nähdä ihmisten ja erityisesti nuoremman polven innostus siitä, että voivat olla mukana välttämättömässä muutoksessa. Tavoitteenani on olla vaikuttamassa myös suurten yritysten, kaupunkialueiden ja laajemmin yhteiskunnan kehitykseen siten, että maapallomme on tallella myös lastenlapsillemme.

Ennustan, että 2020-luku tulee osoittamaan exponentiaalisen nopeaa muutosta kaikkien yritysten toimintaympäristöissä. Toimia tulee tapahtumaan ja ympäristömme vastuu integroituu kaikkeen toimintaamme.