10 vuoden kuluttua suuret ikäluokat ovat selvästi yli 70 vuoden ikäisiä. He ovat terveenpiä kuin aikaisemmat ikäihmiset, mutta silti terveyspalveluiden tarve väestömääräämme nähden kasvaa hyvin mittavavasti. Suomen talouskehitys on ollut heikkoa lähivuosina ja teollisuustuotantomme sekä vientimme on edelleen vuoden 2008 lamaa edeltävää aikaa alemmalla tasolla toisin kuin useimpien eurooppalaisten kilpailijamaidemme. Paineet merkittäviin ja järkeviin muutoksiin terveydenhuollossamme ovat suuret. Tärve ei ole jäänyt huomaamatta tavalliselta perusterveyshuollon käyttäjältä jo nykytilanteessa.

Pääministeri Kataisen hallituskauden alkupäässä toistama,  hallitusohjelmaa myötäilevä, patenttiratkaisu yhteiskuntamme rakennemuutokseen ”kuntien koon kasvattaminen työssäkäyntialueiden mukaisesti ”on realisoitunut epäkelvoksi valmistelusahaukseksi eritoten sosiaali- ja terveystoimen kehittämisen osalta. Alan ammattilaisten perustellut näkemykset sivuutetaan hämmästyttävällä tavalla.  On tuskallista seurata, kuinka suuri määrä terveydenhuollon ammatilaisia, kuntien päättäjiä ja erikoissairaaloiden ammattilaisia käyttää aikaansa perustellakseen hallitusohjelman kautta työnnettviä yksinkertaistuksia virhearvioinneiksi. He puolustavat onneksemme monessa kohdin tehtyä pitkäjänteistä kehitystyötä ja toiminnan tehokkuuden parannuksia.

Olen saanut osallitua hiljattain HUS (Helsingin ja Uudenmaan sairaaloiden) uudelle hallitukselle  ja HYKS valtuutetuille järjestettyihin koulutus- ja informaatiotilaisuuksiin. Näissä on käsitelty myös hallituksen kaavaileman Sote-uudistuksen tilannetta ja aikomuksia. Olen ilokseni oppinut ymmärtämään suomalaisen erikoissairaanhoidon ja tutkimuksen korkean ammattimaisuuden ja erityisesti kehityksen, joka on tapahtunut Uudenmaan alueella kuntien yhteistyönä. On räikeä ristiriita alan ammattilaisten analyyttisen  hallinnon ja prosessien kehitystyön ja hallituksen poliittisesti vetämän Sote-uudistuksen loogisten ristiriitaisuuksien välillä. Julkisuudessa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että hallituksen suunnalta pyritään antamaan valtakunnaliisia väestöpohjamäärityksiä perus- ja erikoisterveydenhuollon yksiköille, joko itsenäisinä kuntina tai vaikkapa Sote-alueina. Kun näitä linjauksia yritetään sovittaa nimetyille erikoissairaanhoidon tai aluesairaaloiden maantieteellisille alueille,  syntyy täysin toimimattomia ratkaisumalleja.

Erikoista on tässä se, että poliitikot, jotka ovat lähellä sote-organisaatioita ryhtyvät puolueesta riippumatta kummeksumaan ja usein vastustamaan oman puolueensa  hallituksen suunnalta tulleita linjaratkaisuja. On vaikeata olla tekemässä ratkaisuja, joiden toimivuuteen ei voi uskoa.

Toukokuun Suomen Kuvalehdessä valtion tarkastusviraston pääjohtaja Pöysti ihmetteli, miten kunnat voisivat suoriutua niin mittavista nyt hallituksen nille kaavailemista sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä. Hän kannatti enemmänkin tämän alueen tehtävien riisumista kunnilta kokonaan pois. Tässä on selvä loogisuus, kun halutaan saada toimitaa tehostettua ikäväestön lisääntyessä huimasti.

Paras mitä hallitus voisi nyt tässä asiassa tehdä isänmaamme hyväksi olisi viheltää peli poikki ja ottaa aikalisä. Tuskin se veisi hallituspuolueiden kannatusta enää alaspäin.