Taloustieteen Nobelilla palkitun ekonomisti Joseph Stiglizin haastattelu julkaistiin Helsingin Sanomissa tänään 31.8.2014 otsikolla Euroopan tulevaisuus on musta. Stiglizt näkee Euroopan nykytilanteen synkkänä ja tulevaisuuden vielä synkempänä. Haastattelussa hän toteaa, että EU:n jäsenmaat kylvivät siemenen nykyiselle kriisille, kun maat hylkäsivät omat valuuttansa ja ottivat yhteisvaluutan käyttöön. Euro-kokeilu olisi voinut onnistua vain, jos samaan aikaan olisi luotu oikeat instituutiot hän jatkaa. Tämä tarkoittaa Eurooppalaisia päätösmekanismeja ja instituutioita, joilla päätösvalta vahvemmin siirtyy pois jäsenmailta.

The Economistin pääkirjoituksessaan 30.8. analysoitiin Euro-alueen vaiketaa tilaa ja erityisesti niiden suurimpien maiden Ranskan ja Italian surkeaa taloudellista etenemistä sekä Saksan talouden orastavia vaikeuksia. Deflaatio on vakava uhka ja lehti varoitteli nousevasta poliittisesta riskistä, että joku Euro-alueen maista ottaa askelia yhteisvaluutasta eroamisen osalta.

Professori Vesa Kanniaisen toimittamassa kirjassa Euron tulevaisuus – Suomen vaihtoehdot,  tuodaan varsin analyyttisesti ja moniin taloustietellisiin tutkimuksiin viitaten esille se, että Euro voisi toimia vain, jos Euroopan mekanismit toimisivat eräiltä osin kuten liittovaltiomuotoisessa kokonaisuudessa.

Koska maiden valuuttojen arvot eivät jousta kriisin kohdatessa jonkun maan, on pakko ennemmin tai myöhemmin päätyä tulonsiirtoihin eri maiden välillä. Näinhän tapahtuu ja on tapahtunut kaikilla yhteisvaluutta-alueilla – mukaanlukien Yhdysvalloissa, jossa tiettyjä osavaltioita jatkuvasti subventoidaan liittivaltioavustuksin tai työttömyys- ja sosiaaliturvatulonsiirroilla.

Näkemys siitä, että toimiva Euroalue edellyttää kehitystä kohti pankkiunionia ja muita yhteisiä mekanismeja, joihin sisältyy tulonsiirtoja yli maarajojen alueellisten kriisien sattuessa, alkaa olla alan asintuntijoiden keskuudessa yhteneväinen.

Suomessa on syytä keskustella ja katsoa asiaa myös poliittisessa päätöksenteossamme rehellisesti. Eurosta eroaminen ja markan ottaminen takaisin rinnakkaisvaluuttana on oltava todellinen vaihtoehto. On myös tarkoin seurattava tapahtumia ja mahdollisia askelia muissa Euro-maissa. Suomen etu on oltava kirkkaana mielessä. Suomi ei ole samanlaisessa asemassa kuin vaikkapa Saksa. On huolestuttavaa, että useat johtavat poliitikkomme tähtäävät Eurooppa-tason tehtäviin, joihin pääseminen edellyttää myönteistä suhtautumista Euroopan lisääntyvään integraatioon. Tämä voi rajoittaa suomalaisten edun ajamista.