Liikenne- ja viestintäministeriön asettama asiantuntijaryhmä julkisti toimenpideohjelman siitä, miten liikenteen päästöt voitaisiin katkaista vuoteen 2045 mennessä. Vaikka toimenpide-ehdotukset olivat varsin konkreettisia ja  pitkälti realistisia, ei raportti saanut kovin vakavaa vastaanottoa. Kun todella pitäisi toimia, rohkeus ja tahtotila usein puuttuu. Puhutaan  sentään 30 vuoden tähtäimestä.

Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan 16.12.2018 tätä Kohti hiiletöntä liikennettä –raporttia lähtökohtaisesti luovutusmielellä toteamalla, että poliitikoilla tuskin riittää rohkeutta lähteä ajamaan niitä sellaisenaan. Raporttia pidettiin asennemuutoksen edistäjänä ja “hyödyllisenä herättäjänä”. Realistista muotoilua hakeva artikkeli kertoo yleisemminkin tilanteesta, jossa useimmat tunnustavat ilmastonmuutoksen etenemisen äärimmäisen vakavaksi tulevaisuutemme kannalta, mutta jos on mahdollisuus tarttua asiaan riittävällä ripeydellä, niin tahtotila katkeaa

Liikenteen päästöt vastaavat määritelmästä riippuen 20-30 prosentista hiilidioksidipäästöistä Suomessa ja päästöjen kasvu jatkuu vähäpäästöisempien autojen lisääntymisestä huolimatta. Nyt käsillä on asiantunteva raportti, jossa esitetään selkeitä toimia. Ansiokasta raportissa oli paitsi sen konkreettisuus, myös pyrkimys hakea keinoja siihen, että vähätuloisten ja yritystoiminnan tilanne ei verotusratkaisuin vaikeituisi liiaksi.

Raportissa määriteltiin keinot kolmelta alueelta:  1.) liikennesuoritteen vähentämisestä 3.) autojen energiatehokkuuden lisäämisellä ja 3.) käytettävän polttoaineen muutoksella. Vero- ja maksuratkaisut muodostivat toimenpidesuositusten tärkeimmät osuudet, mikä tietysti viime kädessä osuu jonkun lompakkoon ja aikaansaa vastustusta. Muutosta syntyy harvoin ilman vastustusta ja johtajuutta.

Usein selkeä tahtotila ja konkreettiset julkisen vallan toimet johtavat siihen, että yritystoiminta ja alan toimijat löytävät uusia innovatiivisia ratkaisuja. Nämä voivat edistää tavoitetta paikoin jopa yllättävän nopeastikin. Näihän tapahtui tuulivoimatuotannon ennakoitua nopeammassa halpenemisessa, kun tukien jälkeen uudet yritystoiminnan ratkaisut pääsivät hyvin kehittymään.

Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on varsin pieni. Päästöttömän liikenteen muita rohkeimmilla linjauksilla voitaisiin näyttää paitsi mallia sekä huolehtia omasta vastuustamme ja ympäristöstämme, myös aikaansaada toimintaympäristö, jossa yrityksille luodaan edellytyksiä kehittyä toimijoiksi, joka voivat viennin kautta edistää päästökehitystä kansainvälisestikin.