Puolustusministeri  Wallinin  edesottamukset Dragsvikin varuskunnan säilyttämisessä herättivät pintaan hetken julkisuudesta poissaolleet paineet ruotsinkieltä kohtaan.  Suomenruotsalainen kulttuuri ja toinen kansalliskielemme on kasvavassa puristuksessa ruotsia äidinkielenään puhuvien vähetessä ja monikielisyyden lisääntyessä.

Ruotsinkieli  Suomessa pohjoismaisena perintönä , käytännön hyötynä ja kulttuurillisena rikkautena ei säilyne vain nykykeinoin.  Ruotsinkielen säilyttäminen kansalliskielenämme on kuitenkin tärkeää. Suomenkielisten perustama Kansalliskielten Tuki ry, jonka hallituksessa toimin  työskentelee molempien kansalliskielten säilyttämiseksi. Peruskysymys on toimiiko  ruotsinkielisyyden ja sen kulttuurin linnoittuminen edelleen omaan vahvaan piiriinsä parhaana keinona ? Onko vastassa suojaavien  raja-aitojen murtuminen  ja vähittäinen suomenruotsalaisuuden liukeneminen suomenkielisyyteen ? On varmastikin olemassa kolmaskin tie.

Polttopisteeseen nousee käyty keskustelu ruotsin- ja suomenkielisten koulujen lisääntyvästä yhteistyöstä ja raja-aitojen madaltamisesta sekä mahdollisista kaksikielisistä kouluista. On tärkeää toteuttaa toimia, joilla kahden kansalliskielen hyödyt ilmenevät entistä useammalle ja konkreettisemmin – erityisesti nuorelle polvellemme.

Sekä suomalaisten kielellisten valmiuksien kehittymiselle että suomenruotsalaisuuden säilymiselle  näyttäisi olevan hyödyksi  toteuttaa kouluratkaisuja, joissa suomenkielisessä  ja ruotsinkielisessä  opetuksessa yhteistyö lisääntyy. Lukiovaiheessa eri kielillä opetettavien aineiden kirjo voisi olla joustavaa.  Oikein toteutettuna useampi kieli toimii rikkautena ja uusienkin oppiminen on helpompaa.

Suomenkielisten keskuudessa on jo kehittynyt kasvava joukko niitä, jotka haluavat hyödyntää  mahdollisuutemme  ruotsin varhaisessa oppimisessa. Uudenlaisten yhteisten toimien toteuttamisessa ratkaisijan roolissa ovat selvimmin kuitenkin suomenruotsalaiset. On olemassa perusteltu huoli, että ruotsinkielinen kulttuuriperimä ja kieli vaarantuvat,  jos välituntikieleksi muodostuu suomi.  Näihin haasteisiin tulee kuitenkin tarttua rohkeasti ja aloitteellisesti.  Hyödyt kulttuuri- ja kieliperimän jakamisesta voivat olla mittavia.

Kauniaisten ruotsinkielisen koulun rehtori Niklas Wahlström kirjoitti Kauniaisten paikallislehdessä mm. seuraavaa  ” Jos me ruotsinkieliset avaudumme enemmän kohti suomenkielistä yhteiskuntaa, se ei ainoastaan vahvista monien suomenkielisten ja kaksikielisten opiskelijoiden ruotsin kielen valmiuksia, vaan se voi poistaa osan ruotsinkielisiä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja.”

Aito kaksi- ja kolmikielisyys lisääntyy Suomessa.  Omat lapseni ovat täysin suomenkielisistä juurista lähteneinä  ja ruotsinkieliset koulut käyneinä voineet hallita molemmat kansalliskielemme ja myös englannin jo varhaisesta vaiheestaan. Tähän on suomalainen yhteiskuntamme antanut mahdollisuuden. Uskon, että kaksikielisen koulunkäynnin askeleittainen vahvistaminen tukisi kansalliskieltemme säilymistä ja edistäisi kansallisia valmiuksiamme. Eri kielisten koulujen suoraviivainen yhdistäminen ei olisi kuitenkaan toimiva ratkaisu.