Aloittaessani Nokiassa 1980-luvulla opintojeni lopussa ja siirryttyäni pian pääkonttorin strategiaosastolle hämmästelin Nokian toimintatapoja. Ensi silmäyksellä yritys näytti organisoimattomalta – näytti olevan sellainen toimintakulttuuri, että yksi jos toinenkin sai tehdä oman tahtonsa mukaan aika pitkään mitä halusi. Vähitellen ymmärsin, että tämä organisoimaton vapaus olikin Nokian ydinvahvuus yhdessä yritykseen syntyneiden muiden toimintatapojen kanssa. Asioita sai aloittaa ja tehdä, mutta aina löytyi joku, joka päätti asiasta – useimmiten nopeastikin. Lisäksi töitä tehtiin paljon ja sitä myös pidettiin esillä.

Yrityskulttuuri ei ole enää muotisana, mutta asia on pysynyt. Nokia on kasvanut mittavasti ja siirtyi 1990-luvulla uuteen kokoluokkaan. Se nousi edellisestä pahasta ahdingosta 90-luvun alussa, kun ostetut televisiotehtaat Euroopasta  ja Ericssonin Datayksikkö olivat viedä Nokian polvilleen. Väitän, että vahva yrityskulttuuri, jota Kairamon ajan kasvatti Jorma Ollila pystyi silloin vahvistamaan ja parantamaan tiiminsä kanssa avoimuudella ja suoraviivaisuudellaan, on ollut keskeinen elementti Nokian menestyksessä.

Legendaarisen tunnustetussa liikkenjohdon konsulttien ja tutkijoiden Collinsin ja ja Porras’en kirjassaan ”Build to Last” (Pysy Parhaana)tekemä arvio on, että kaikkein menestyvimmillä yrityksillä keskeistä on kyky säilyttää sen organisatoriset ja toimintatavalliset vahvuudet ja rakentaa niiden päälle uutta. Näin ei ole nyt tapahtunut Nokiassa. Jossain kohdin Olli-Pekka Kallasvuon johdon aikana alkoi selvästi näkyä kustannustehokkuuden korostaminen ylitse muiden tärkeiden elementtien, johdon kyvyttymyys eri tasoilla aiemmin ripeisiin päätöksiin ja ennen muuta tuon luovan oma-aloitteisuuden ja lojaalin vapauden katoaminen.

Ulkopuolelta tullut ja ulkomaalainen toimitusjohtaja Elop ei voi ymmärtää näitä Nokian pitkältä kasvaneita yrityskulttuurin vahvuuksia, jotka jo ehdittiin pitkälle pilata. Kokonaan uudenlaista tuloksia tuovaa toimintatapaa ei kokemusten mukaan luoda helposti – jos ollenkaan. Kriittisintä eivät ole valinnat matkapuhelinalustojen osalta – toisin kuin lehdistössä helposti arvioidaan. Yrityskulttuuri on tänäänkin yrityksen menestymisen polttopisteessä. Näin arvioiden tilanne ei näyttäisi valoisalta. Toivottavasti erehdyn.