Liikenne- ja viestintäministeriön ministeri Anne Bernerin johdolla tehty päätös junalinjojen lopettamisesta useilla taloudellisesti kannattamattomilla reiteillä on huolestuttava. Taloudelliset laskelmat ovat loogiset. Muiden seikkojen huomioonottaminen laskuissa on pulmallisempaa. Kun rataosuuden käyttö lopetetaan, on päätös usein peruuttamaton. Toisin on kun leitataan kustannuksista, joita voidaan uudessa tilanteessa palauttaa takaisin.

Uudellamaalla isku osuu kovaa Siuntion ja Inkoon asukkaisiin. Vaikutukset osuvat myös ympäristöpäästöihin ja ihmisten mahdolisuuksiin levittäytyä ruuhka-alueita laajemmalle. Kyse on linjaratkaisusta – ei vain säästämisestä. Koulutusta leikatessa panostukset voidaan palauttaa, kun siihen nähdään aika. VR on tunnetusti huonosti johdettu yhtiö ja siihen ei ole kohdistettu riitäviä kusatnuspaineita osittain poliittisista syistä. Valtio ostaa VR-monopolilta kalliilla palveluja. Olisikohan ajoissa ollut aika asettaa paineita uudenlaiselle innovativisuudelle tiettyjä reittejä järjestäessä ?

Anne Bernerin näkemykset ja linjaukset sen mukaan kuin hänen kanssaan olen ollut tekemisissä painottuvat vapaan markkinatalouden suuntaan – paljon enemmän kuin omani, vaikka yritysjohtaja olenkin. Ehkä tässä päätöksessä olisi tullut ottaa uuden kodin, eli Keskustan ajatusmaailmaa toisin huomioon. Ihmisten olisi voida hyvä asua myös mahdollisimman monessa muussa paikassa kuin isoimmissa kaupungeissa. Kun rata kerran ruohottuu, niin sen kunnostaminen on liian kallista, vaikka virhe todettaisiinkin.