Suomessa protestoidaan voimakkaasti, kun Juha Sipilän hallitus johtaa maata ja sen talouden reunaehtoja välttämättömyyden edessä. On kaksi keskustelun tasoa. Ensinnäkin vaatiiko kilpailukyvyn vahvistaminen ja julkisten menojen kasvaminen leikkauksia myös työn kustannuksissa – vain uskottaisiinko edelleen lisäelvytykseen ja siihen, että talous kyllä jossain vaiheessa kääntyy kasvuun ja velkaantuminen pysähtyy. Toisena on se, mistä tai keneltä ja miten kustannuksia alennetaan tai työn tekemistä samalla palkalla lisätään.

Huomenna perjantaina alkava mielenilmaus näyttäisi kohdistuvan erityisesti protestiin siitä, että työntekijöiden palkkaan ja etuihin puututaan. Näyttää siltä, että hyvin laajasti jo ymmärretään, että säästöt ja muutoksen tekeminen on sinänsä välttämätöntä. Säästöt tulisi kuitenkin kohdistaa muualla kuin itseen. Työmarkkinajärjestöjen rooli työntekijöiden palkkapussin ja etujen vartijana nousee yhteiskunnan kannalta tarpeettomankin suureen rooliin.

Itse toimin käytännön tasolla kansainvälisessä kilpailuympäristössä ja ahkerien sekä lojalinen työntekijöiden kanssa. Näen muutoksen välttämättömyyden konkreettisena. Vientiteollisuudessa kilpaileminen nopeasti muuttuvassa ympäristössä maiden kanssa, joissa palkkataso on selvästi alempi tai joissa työn tekeminen ja joustaminen on parempaa kuin Suomessa  on äärimmäisen vaativaa. Suomen vientialat kärsivät vieläkin tehdyistä virheistä palkkatason lipsumisesta kilpailijamaitaan nopeammin. Korjausliike tuo varmasti nopeiten takaisin myös tukevamman palkkapussin ja vahvemman kyvyn työllistää. Näen sen läheltä konkreettisesti.

Toisaalla toimin HYKS sairaanhoitoalueen luottamuselimissä ja pääsen seuraamaan terveydenhuoltomme taloudellisen yhtälön kasvavia haasteita. Väestön ikääntyessä erikoisterveydenhuollon volyymit kasvavat jatkuvasti. Samalla paikallaan pysyvä tai kutistunut taloutemme ei pysty lisäämään panostuksia vaadittavaakaan määrää. Jos talouttamme vietiyritysvetoisesti ei saada pian kääntymään oikeaan suuntaan, terveydenhuollon taso ja sairaiden tai sairastuvien ihmisten hyvinvoinnista ei pystytä huolehtimaan tyydyttävälläkään tavalla. Nyt, kun talous on tässä tilassa, henkilöstön määrän pienentämiseen kohdituu valtavat paineet ja ne kasvavat sitä suuremmiksi, mitä tiukemmin saavutetuista eduista pidetään kiinni.

Kukaan – vähinten kansalaiten valitsemat edustajamme hallituksessa – haluaa heikentää työntekijöiden tai knenkään toimeentuloa. Pääministeri oli eilisessä TV puheessaan kuitenkin äärimmäisen vilpitön, avoin ja looginen sen osalta, että leikkaukset, jotka osuvat meihin kaikkiin ovat lievemmät nyt kuin jos ne lykätään myöhemmäksi.

Kun meillä on nyt pitkästä aikaa maassamme johtaja, jolla on suunta, tahto ja aito pyrkimys oikeudenmukaisuuteen, niin parhaiten huolehdimme itsestämme, kun haemme yhdessä maalia ja keinoja eteenpäin. Poikkiteloin asettuminen ilman aitoa ratkaisun hakemista johtaa huonoimpaa vaikutukseen.