Hallitus on hakenut lainsäädännöllisiä toimia sille, että vieläkin liian alhaista työllisyysastettamme voitaisiin edelleen parantaa ja että  pienten yritysten työllistämiskynnys olisi matalampi. Tämän vuoksi on valmisteltu lakimuutosta siitä, että alle 20 työntekijän yritysten osalta työntekijän irtisanominen voisi olla lain puolesta suoraviivaista.  SAK on kertonut vastustavansa lakimuutosta ja ilmoittanut, että asian osalta ei olla valmiita mihinkään kompromisseihin ja uhannut työtaistelutoimilla.

Itselläni on kokemusta sekä suomalaisten alle ja yli 20 henkeä työlistävien yritysten toimitusjohtajana ja yrittäjänä, että Saksalaisen pienen yrityksen toimitusjohtajana. Saksassa pienessä yrityksessä ei ole irtisanomissuojaa samoin kuin Suomessa. Käyttäytymisessä työntekijöiden irtisanomisten osalta ei lainsäädännöstä huolimatta ole ollut oleellisia eroja. Tästä muutosehdotuksesta on tehty merkitystä suurempi vastakkainasettelu ja arvovaltakiista.

Jokainen yrittäjä tai pienen yrityksen toimitusjohtaja tietää työntekijöidensä olevan aivan keskeisessä roolissa yrityksen toiminnassa. Näillä asioilla ei leikitä. 20 tai 10 työntekijän yritys on useimmiten riittävän suuri siihen, että vaikeana taloudellisena hetkenä pystytään nykyisen lain puitteissa kohtuu vaivalla etenemään, jos joudutaan taloudellisista syistä irtisanomaan tai lomauttamaan. Pienen ja yksinyritäjän osalta tilanne voi olla toinen. Energia ja osaaminen ei useinkaan riitä henkilön irtisanomiseen. Pienessä yrityksessä henkilösuhteet ovat normaalisti niin läheiset, että ratkaisut irtisanomisesta ovat joka tapauksessa monin tavoin raskaita.

Mikäli koeajan ohittanut työntekijä jostain syystä muuttuu sellaiseksi, että tuosuorituksia ei synny tai hänen vuokseen koko yrityksen ilmapiiri vaikeutuu oleellisesti, on tilanne vaikeampi. Pienessä yrityksessä vaikutukset voivat olla mittavia.

Näkemykseni mukaan ammattiyhdistysliike on tässä asiassa liikkeellä turhan järeillä aseilla. En näe vaaraa siinä, että irtisanomiset pienissä yrityksissä merkitsevästi lisääntyisivät eikä ainakaan normalisti hyvin työtään tekevien henkilöiden irtisanomiset. Mikroyritysten työllistämiskynnys voisi parantua ja voitaisiin enne kaikkea välttyä tilanteilta, joissa yrityksen ja yrittäjän tilanne hänestä riippumattomista syistä vaikeutuu oleellisesti.

Uskon, että alle 5 tai 10 työntekijän yritysten irtisanomismahdollisuuden helpotamisell olisi taloudelle, yrittämiselle ja hyville työntekijöille positiivinen vaikutus. Toivoisin, että kaikesta huolimatta hallitus ja työmarkkinajärjestöt voisivat hakea kompromissia.