Unkarin älykkäästä tiemaksamisesta mallia

Suomessa on taas herännyt keskustelu tiemaksutullien rakentamisesta Helsinkiin – siis ruuhkamaksuista. On valitettavaa, että uudestaan on palattu vanhanaikaiseen ajatteluun tässäkin. Maahamme kaivataan uutta innovatiivista taloudelle ja ihmisten hyvinvoinnille tuovaa ajattelua ja edelläkäyviä ratkaisuja. Meiltä puuttuu nyt tarvittavaa rohkeutta. Muiden ideoiden teilaaminen – erityisesti yhteisten asioiden hoidossa – tuntuu olevan päivä sana.

Liikenneministerinä toimineen Merja Kyllösen asettama Oikeudenmukaisen liikenteen työryhmä ehdotti pari vuotta sitten Jorma Ollilan johdolla kokeiluja uudenlaisesta autoilijoiden maksamisjärjestelmästä siten, että auton hankinnan yhteydessä perittävä vero siirrettäisiin ajamisperustaiseksi. Tämä ehdotettu eteneminen olisi hyvin toteutettuna tuonut paitsi mainion ratkaisuosan Helsingin alueen tulevaisuuden liikennehaasteisiin, myös avannut uusia liiketoimintoja, työpaikkoja ja kaivattua piristystä innovatiivisiin vientimahdollisuuksiin. Laajan asiantuntijajoukon kannattama ehdotus on hiljaisesti haudattu. Asian luulisi olevan entistä ajankohtaisempi myös tiukentuneiden kansainvälisten ilmastosopimusten vuoksi.

Katsokaamme, miten Unkari on hyötynyt  raskaiden kuorma-autojen innovatiivisesta tiemaksumallista. Siinä on samoja elementtejä kuin haettiin uudenlaisesta autoveromallista, jossa autoissa olevat laitteet olisivat palvelleet eri tavoin autoilijoita. Unkarin malli poikkeaa oleellisesti mm. Saksan rekkojen hyvin kalliiksi tulleesta tiemaksujärjestelmästä.

Unkarin raskaiden kuorma-autojen tiemaksamista varten annettiin alan palvelutoimittajille tapa kerätä ja välittää kuorma-autoista kuljetusyritysten tarvitseman tiedon lisäksi ajomäärät tieosuuksittain. Kilpailutuksen jälkeen yksi yksityinen yritys sai tehtäväkseen rakentaa menettelytavat ja prosessin, jossa se ja sen kilpailijat toimittavat palvelimiensa kautta tietoturvatusti km-tiedot viranomaisille.

Järjestelmän pystyttäminen tuli erittäin edulliseksi. Olemassaoleiai autolaitteita voitiin hyödyntää ja mitään uusia maksujärjestelmää varten tehtäviä laitteita ei tarvittu. Alan yritykset saavat korvauksen siitä, että ne keräävät viranomaisten tarvitsemat tiedot asiakkaidensa kuorma-autoista muiden hyödyllisten tietojen ohessa. Tämä tarkoitti sitä, että kilpaillun alan toimijat saivat pienen kannattavuutta parantavan piristysruiskeen. Alan investoinnit kasvoivat ja älyliikenne kehittyi naapurimaitaan nopeammin. Vaikutus vientiin ja työpaikkojen syntymiseen oli positiivinen.

Julkisen vallan älykkäiden toimien johdosta Unkarin tiemaksujärjestelmän pystytys oli paitsi selvästi edullisempi kuin muualla, se loi uutta aktivitettiä alalle avasi kokonaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Julkisen vallan tärkeä tehtävä olosuhteiden rakentamiseksi uusille hyödyllisille ratkaisuille on hyvin tärkeä. Liikennepolitiikka ei voi tai sen ei tule olla erillään teollisuuspolitiikasta ja työstä uusien työpaikkojen luomiseksi. Vaara paikalleenjämähtämiseen on suuri.