Suomessa on vallinnut pitkään yksituumaisuus siitä, että sosiaali- ja terveysmenojen kasvun ja väestön jatkuvan ikääntymisen vuoksi nykyinen kuntavastuullinen perusterveydenhoito ei ole toimiva vaihtoehto tulevaisuudessa. Perusterveydenhuollon ja erkoisterveydenhoidon keinotekoinen erillään pitäminen vaikeuttaa hoitoketjujen toimimista, hyvät toimintamallit eivät tule terveydenhuollossa käyttöön monistaen ja kuntien säästötoimet ennaltaehkäisyssä ja perusterveydenhoidossa kuormittavat väärällä tavalla erikoisterveydenhoitoa. Kokonaistehokkuus sekä ihmisten hoitaminen kärsivät. Johtamisen vastuut ovat hämäriä.

Nyt valmisteilla oleva Sote/hyvinvointialuemalli ei voi Uudellamaalla täyttää parannustavoitteita, koska alueet rakennetaan poiketen Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitoalueen rajoista. Varsinkin Helsingin erillinen oma ”hyvinvointialua” tulisi luomaan tarpeettomia ristiriitoja ja vaikeaa sopimista hoitoketjujen ja työnjaon järjestämisessä. Miten hoitoketjut kunnista paranevat HUS-kuntayhtymän asiantuntijoihin?

Kokoomusvetoinen sateenkaarihallitus (v. 2011-2015) ajoi vielä selkeän virheellisesti Suomeen suurten kuntien mallia perustellen sitä, että useat kunnat eivät yksin kykene huolehtimaan kasvavista Sosiaali- ja terveystoimen tehtävistä. Uudistuksessa olisi Sote-puolen kehittämisen perusteella tuhottu useiden kuntien toimiva lähidemokratia ja edellä sanotut parannukset Sote-toiminnassa eivät olisi voineet toteutua. Pääkaupunkiseudulle pyrittiin ajamaan suurta Helsinki-keskeistä metropolikuntaa, vaikka vakavaraisen pääkaupunkimme terveyskeskukset ja vaikkapa vanhustenhoito tunnetusti toimivat näkyvän puutteelisesti. Suurten kuntien malli kaatui ymmärrettävästi laajaan ja perusteltuun vastustukseen.

Keskustan johtama porvarihallitus lähti 2015 rakentamaan sote- tai maakuntauudistusta, jossa sosiaali- ja terveys- sekä eräät muut tehtävät olis siirretty 15 Sote-alueelle. Toteutettaessaan puutteitakin sisältävä uudistus olisi voinut vastata monilta osin asetettuihin tavoitteisiin. SDP ja muu oppositio hidasti ja vastusti kaikin tavoin uudistuksen eteenpäin vientiä tuodakseen nykyhallituksen toimesta huononnetun ratkaisumallin. Uudenmaan osalta HUS:n alueesta olisi  viime hallituksen ratkaisussa muodostettu yksi Sote-alue ja se olisi parhaalla mahdollisella tavalla turvannut hoitoketjujen toimivuuden ja yhdenvertaisen kansalaisten kohtelun. Tarkoituksena oli myös valita maakuntahallitukset, jolloin kansalaiset olisivat suoremmin päässeet vaikuttamaan alueiden kehittämiseen. Uudistus kaadettiin perustuslaillisiin asioihin, vaikka kyse oli enemmänkin poliittinen.

Nyt syntymässä oleva ratkaisu on kompromissi eri poliittisten ja kunnallisten lyhyen aikavälin intressien vaikuttamana. Myös useat  asiantuntijat ovat hyvin perustelleet sitä, että Sote-alue tulisi rakentaa yliopistosairaalan mukaisten sairaanhoitoalueiden pohjalta, jotta hyödyt tehostamisessa, hoidon ja hoitoketjujen parantumisessa voivat aidosti toteutua. Nyt on vaarana joidenkin kuvaamat himmelit, joissa eri luottamustehtäviin valitaan edustajia poliittisin perustein ja kokonaisuus katoaa. Avoimuden ja asioiden hyvän seurattavauuden Sote-alueilla tulisi perustua vaaleilla valittuihin edustajiin, jotka vastaisivat toimistaan kansalaisille. Nyt vastuu asioiden parantamisesta katoaa näkyvistä ja vääränlaiset intressit pääsevät vaikuttamaan kansalaisten edun sijaan. Ollaan eri yksiköiden välisessä etujen taistelussa, johon sekoittuu yksilöiden kuntapoliittiset tavoitteet.