Tämän vuoden keskustelluin taloustieteilijä ranskalaisen Thomas Piketty ja hänen kirjoittamansa tutkimuksiinsa perustunut kirjansa Captal in the Twenty-First Century on herättänyt maailmalla huomattavaa kiinnostusta. Hänen viestinsä on tärkeä, mutta se on näytetty ymmärretyn puutteellisesti tai väärin ainakin Suomessa. Kirjailijan vierailu Suomessa ei näyttänyt helpottaneen ymmärrystä.

Piketty on laajoihin ja vakuuttaviin tutkimuksiinsa ja selkeään logiikkaan perustuen osoittanut, että nykyisessä kohtuullisen hitaan talouskasvun yhteiskunnassamme varallisuutta keränneet henkilöt ja perimisen kautta suvut kerryttävät omaisuuttaa nopeammin kuin, mihin tahtiin palkkatyöllä voidaan normaalitapauksessa kerryttää palkansaajan  omaisuutta. Ainoastaan maailmansodat ovat viime vuosisatoina katkaisseet tämän varallisuuskertymän systemaattisen eriarvoistumisen, koska suurten omaisuusmassojen tuhoutuminen on osunut luonnollisesti niihin, joilla omaisuutta on ollut.

Kirjasta käyty julkinen keskustelu on ollut pettymys minulle. Analyysin merkittävyyttä ei ole noteerattu. Aiemmin keväällä herätti keskustelua se, että arvovaltainen Economist-lehti oli kirjoittanut siitä, että pääomatulojen osuus BKT:stä on kasvanut viime vuosikymmeninä trendinomaisesti verrattaessa palkkatuloihin. Kyseessä on samaan asiaan liittyvä ilmiö. On ymmärrettävä yhteiskuntamme etenemisen logiikka, jotta voidaan  päättää toimista ja löytää toimivia ratkaisuja.

Julkisessa keskustelussa on puututtu lähinnä kirjassa esille tuotuun ajatukseen  globaalisti samalla tavoin eri maissa toimivaan perintöveromalliin joka on yksi nyanssa kirjassa. Järkyttävää minulle oli, että taannoisessa kokoomuksen puheenjohtaja-pääministerikandigaattitenttissä YLE TV:ssä kandidaatit osoittivat vähäisen ymmärryksen tästä tärkeästä trendistä. Eritoten pääministeriksemme valittu henkilö käänsi väärin ymmärtämänsä yksityiskohdan vaalikeskusteluksi. Eikö ministeritason henkilöillä tulisi olla avustajina myös henkilöitä, joilla olisi kykyä informoida päätäjiämme tärkeimmistä trendeistä ja analyyseistä yhteiskunnassamme ? Kuten emeritus kansanedustaja Elsi Hetemäki-Olander totesi radiohaastattelussa  heinäkuussa luottamuksestaan hallituksen kykyyn jotenkin näin: ” Hallituksen jäsenet ovat keskimäärin liian nuorija ja heidän avustajansa vielä nuorempia ja kokemattomampia”.

Thomas Pikettyn tutkimuksen tulos, jossa kylmän loogisesti ja kattaavaan aineistoon perustuen on todettu, että pääoman sijoittamalla saa keskimäärin 6 %:n tuoton ja työhän panostamalla kasvua tapahtuu tuottavuuden eli talouskasvun mukaisesti noin 2% länsimaissa. Tämä johtaa trensiin, jossa omaisuudenhaltija voi kerryttää varallisuutta nopeammin kuin työtä tekevä, mikä johtaa varallisuuerujen jatkuvaan kasvuun. Nyt sitten palkansaajat voivat taistella siitä, että joidenkin – kuten on käynyt yritysjohdon palkkojen osalta – palkat kasvavat selvästi nopeammin ja toisten sitten selvästi hitaammin. Kriittiselle lukijalle haluaisin tuoda esille, että itse kuulun juuri tuohon yritysjohtajakategoriaan, joten näkemykseni Pikettyn analyysin tärkeydestä ei johdu osaltani omista tavoitteistani, vaan huolesta yhteiskuntamme kehityksestä.