Presidentti Niinistö kävi hiljattain tapaamassa Brasilian uudelleen valittua sosialistipresidentti Lula Da Silvaa. Lula valittiin loppuvuodesta 2022 uudelleen vuosien tauon jälkeen Brasilian johtoon ja hän syrjäytti vaaleilla ”Brasilian Trumpiksikin” kutsutun Bolsonaron, jonka aikana Amazonin sademetsiä tuhottiin kiihtyvällä tahdilla ja kansalaisten käytössä olleiden aseiden määrä lisääntyi hälyttävästi jo ennestään kovin väkivaltaisessa maassa. Brasilia on valtava maa, jonka etelälaidasta siirtyminen pohjoisosaan yli Amazonin kestää lentokoneellakin sievoisen ajan. Suomalaisten ja myös Niinistön on vaikea ymmärtää edistykselliseksi katsotun Lulan hiljaista hyväksyntää Venäjälle Ukrainaan kohdistuneen hyökkäyssodan osalta. Yhtenä taustana tähän on se, että Brasia on yksi ns. BRICS-ryhmän maista. Ja omassa mittavassa ja täynnä eriarvoisuutta olevassa maassakin on riittävästi ajateltavaa.

BRICs-termiä käytettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2001 – siihen aikaan, kun matkustin paljon Latinalaisessa Amerikassa ja erityisesti Brasiliassa työni puolesta. BRICS-maihinhan kuuluvat kehittyvät maat Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Amerikka Brasilian lisäksi. Nämä maat nähtiin maailmantalouden potentiaalisina nousijoina vuosituhannen alussa. Nyt kehitys on mennyt näissä maissa aika eri tahtiin, mutta yhteistyö on muodostunut ja jatkunut. Maiden välillä on erityisenlaatuisia yhteyksiä ja suhtautumisessa Venäjän hyökkäyssotaan on samankaltaisuutta.

Kun Latinalaisen Amerikan valtiot olivat jokusen vuosikymmenen sitten vahvasti oikeistolaisten sotilasdiktatuurien vallassa, seurasin asioita jonkin verran ja toivoin, että demokratia voittaisi jonain hetkenä. Kun eräissä Etelä-Amerikan maissa, kuten Brasiliassa, valta vaihtui vaaleilla demokraattisesti valittuihin johtajiin, jotka aluksi olivat lähinnä sosiaalidemokraatteja, näin toivoa tuon mantereen positiivisesta muutoksesta ja valtavan eriarvoisuuden ja sorronkin vähenemisessä. Pian tuli toiveilleni kuitenkin vettä niskaan. Nicaraguan sandinistijohtaja Daniel Ortega, joka aluksi oli valittu vapailla vaaleilla vuonna 1984, muuttui askeleittain kovin itsevaltaiseksi. Venezuelan Hugo Chavezin uusi sosialistinen yhteiskuntamalli johti katastrofiin. Bolivian intiaanitaustainen presidentti Evo Morales näytti aluksi eettisesti toimivalta johtajalta, joka pitää sorrettujen puolia. Morales kiinnittyi kuitenkin kynsin hampain valtaan yrittäen eri keinoin pidentää lain määrittämän presidentin maksimaalisen valtakauden pituutta ja sotkeutui korruptiotoimiiin. Myös Lula De Silva sai syyttet ja rangaistukset aiemman presidenttikauden jälkeen koruptiosta. Perussa useat aiemmat presidentit ovat viettäneet aikaansa vankilassa. Jotain mätää on ihan syvällä Latinalaisen Amerikan yhteiskunnissa.

Kävin vuonna 2016 kiertomatkalla Boliviassa ja Perussa. Brasilia oli minulle jo jonkin verran tuttu mahtavine viidakkoineen, Amazon-jokineen, Rion slummeineen sekä Sao Paulon liikenneruuhkineen ja väkivaltaisuuksineen. Yritin perehtyä matkallani yhteiskuntien toimimattomuuden juurisyihin. Tapasin myös intiaanitaustaisia ihmisiä ja perehdyin historiaan. Espanjalaisten valloittajien tullessa maanosaan väkivalta oli se, jolla asiat ratkaistiin. Intiaanien kulttuurit tuhottiin ja vahvin otti rikkaudet itselleen. Tästä syntyi myös intiaanitaustaisten ihmisten tähän päivään jatkunut katkeruus. Aistin, että jo äidin maidossa opitaan, että menestyä voi vain olemalla julma ja armoton. Tämä ei anna perustaa toimivalle kansalaisyhteiskunnalle, joka meille on niin tuttu ja arvokas Suomessa. Kun joku työllään menestyy, ei koskaa tiedä, miten työ tulokset ryövätää, jos rikkautta ei ole jo ennestään. Historiamme on aiva toinen ja meillä on ollut hyviä ja kansan parasta tahtovia johtajia.

Loistavassa kirjassaan ”Why Nations Fail” Daren Acemoglu ja James Robinson kuvaavat, miten historia, sen rakentuminen ja eri instituutioiden pystyttäminen tai niiden toteuttamisen laiminlyönti vaikuttaa kansakuntien menestykseen. Miksi Yhdysvaltain ja Mexicon rajan eri puolilla elintasoerot ovat niin valtaisat? Ei johdu ainakaan ilmastosta tai luonnon antimista. Latinalaisessa Amerikassa kärsitään edelleen konkistadorien perinnöstä.