HS 15.1.2012/ Vanhenevan väestörakenteemme myötä syntyvät paineet julkiselle taloudelle ovat iskostuneet  vahvasti tietoisuuteemme.  Pääministeri Katainen on korostanut useassa yhteydessä, että Suomi kaipaa rakenteellisia muutoksia selvitäkseen hyvinvointimme ylläpidosta. Konkreettisena toimena rakenteiden muutoksesta hän on esittänyt nimenomaan kuntauudistusta – siis kuntien lukumäärän vähentämistä.  Hallituksella on selvästi tarve kokoomuksen johdolla näyttää, että rakenteita todella muutetaan. Kuntaministeri Virkkuselle on annettu vaikea tehtävä löytää hyviä perusteluja, jotta mahdollisimman moni kunta häviäisi kartalta.

Monien kansalaisten on vaikea ymmärtää , miten kuntakoon kasvattaminen  ”työssäkäyntialueiden mukaisesti” toimisi ratkaisuna kansalaisten hyvinvoinnin parantamisessa ja palveluiden turvaamisessa. Erityisen vaikeaa tämä on nähdä  pääkaupunkiseudulla, jossa Helsingin kaupunginjohtaja ainoana kuntajohtajana ajaa näkyvästi suuren metropolikunnan muodostamista.  Miten suuruus toisi pääkaupunkiseudulla lisää tehokkuutta saati kehittäisi kunnallista demokratiaa ?

Olen itse asunut eri kokoisissa kunnissa Helsingissä, Hyvinkäällä, Espoossa ja Kauniaisissa. Pienemmissä kunnissa päättäjät ovat olleet aivan konkreettisesti  lähellä, vaikkapa tien kunnostuksen tai päiväkotiryhmän osalta. Asuessani Helsingin lähiössä koin kuinka kuntalaisten äänen kuuluville saaminen kaupungin päätöksenteossa oli ylivoimaista. Syntyy tunne kuin päättäjät keskittyisivät arvioimaan jonkun Guggenheim-museon merkitystä metropolin kilpailukyvylle.

Kunnan tai minkä tahansa organisaation kasvaessa tietyn rajan yli ei tehokkuus enää kasva, vaan organisaatioon muodostuu tarkoituksenmukaisuutta vähentäviä kerroksia. Erityisen vaarallista koon kasvattaminen on kunnissa, joissa toimialajohtajien vastuulliset paikat jaetaan automaattisesti poliitikkotaustaisille henkilöille eikä esimerkiksi terveys- ja sosiaalitoimeen pääse kasvamaan kovan luokan kuntajohtamisen ammattilaisia. Viimeksihän Helsinkiin valittiin tehtävään parin ehdolla olleen poliitikon joukosta henkilö, jolla ei ollut organisaatioiden johtamisesta tai vaativien prosessien kehittämisestä kokemusta. Eikö kuntien rakennemuutosta voisi aloittaa johtamisen ja toimintaprosessien  kehittämisestä ?

Eihän yritystoiminnassakaan rakennemuutoksen ohjenuorana ole koon kasvattaminen .