Katsoin A-studion keskustelun 15.1. Kreikan tilanteesta. Keskustelemassa olivat Kimmo Sasi, Timo Soini, Olli Rehn ja Liv Andersson vasemmistoliiton nuorista. Keskustelun selkein ja rehellisin kuva jäi Liv Anderssonin kannanotoista. Näkyvin ristiriita syntyi Kimmo Sasin näkemyksistä hänen puolustaessaan samanaikaisesti euroalueen pysyvyyttä ja ehdotonta tiukkuutta Kreikan lainojen maksuohjelman pitämisessä. Olli Rehnin varovaisesta kommentoinnista tarkka kuuntelija ymmärsi, ettei hän näe Kreikan selviävän ilman jonkinlaista vastaantuloa.

Taloustieteen tutkijaprofessori Tuomas Malinen totesi HS:n talousosaston artikkelissa 11.1. koskien Kreikan mahdollista eroa euroalueesta perusasian: “ Euro voi kestää vain kahdella tavalla. Joko tehdään tulonsiirtounioni tai annetaan niiden maiden erota, jotka haluavat “.

Tuo asia, että yhteisellä kiinteän valuutan alueella, jossa on eri tavoin ja erilaisissa taloudellisissa vaiheissa toimivia valtioita, on pakko toteuttaa tulonsiirtoja häiriöiden sattuessa on jo hyvin laajasti taloustieteilijöiden keskuudessa tunnustettu tosiseikka. Tämä ei ole voinut jäädä salaisuudeksi asiaan perehtyneelle maallikollekaan saati poliittisille päättäjille tai sellaiseksi pyrkiville.

Nyt erityisesti vaalien lähestyessä on oltava päättäjien taholta rehellisiä. Ei ole kestävää väittää, että samanaikaisesti pidetään Euroalue pysyvänä ja tulonsiirtoja esimerkiksi lainojen anteeksiantamisina ei tapahtuisi jonkun maan osalta. Lievimmillään Kreikan osalta tulee vastaa korkojen alentaminen siis tukeminen tai takaisinmaksuaikojen pidentäminen tuon mittavan noin 320 miljardin euron valtiovelan osalta (180 % BKTsta). Tähän talouskomissaarina toiminut Rehnkin varovaisesti viittasi.

Maailmankuulu huippuekonomisti Jeffrey Sachs tuntee tietysti talouden lait ja totesikin Helsingin Sanomien haastattelussa 9.1. , että hän tukee Kreikan velkahelpotuksia ja uuden alun antamista Kreikalle Eurosta eroamisen sijasta. Velkojen anteeksianto tarkoittaisi siis tulonsiirtoja ja olisi linjaratkaisu.

Kuten tutkijatohtori Malinen totesi euroalueesta “Tulonsiirtounioni on avainkysymys”. Jossain vaiheessa on pakko päättää toteutetaanko tulonsiirtoja vai hajoaako euroalue. Tämän kysymyksen väistäminen äänestäjien suuntaan olisi epärehellistä.

Timo Soinin linja on selkeä: Kreikka vain ulos euroalueesta ja antaa euroalueen hajoamisen lähteä etenemään, jos se on niin tehdäkseen. Soini ei tuonut sitä tosiseikkaa esille, että Kreikan erotessa Eurosta ja lainojen muuttuessa heille entistä mittavimmiksi dragmoina maksettavaksi, Suomi todennäköisesti menettäisi suurimman osan lainasaatavastaan. Tässä tilanteessa on tärkeää pitää asia hallinnassa oli sitten päätös taistella euroalueen pitämiseksi tai valmistella sen askeleittaista muuttamista tai purkamista. Hallinnon korruptioon syyttömät tavalliset ihmiset joutuvat kärsimään eniten nopeissa muutoksissa. Ihmisiä Kreikassakin ollaan.

Mielstäni tosiasioiden tunnustaminen on tärkeää. Euroalueeseen liittymisestä on syntynyt haittoja, joita siihen liityttäessä asiantuntijat tunnistivat. Menneitä ei saada tekemättömiksi. Uusista askelista on päätettävä avoimen rehellisesti. Riittävä asiantuntemus on käytössa, jos sitä halutaan käyttää. Myös euroalueen muuttamisesta tai siitä eroamisesta on voitava keskustella yhtenä vaihtoehtona.