Joulun tullessa pelastusarmeija kerää joulupatoihinsa apua köyhemmille ja tarvitseville hyvinvointimme ja tavaraa täynnä olevien kauppakeskusten kupeessa. Ruokajonoista on uutisoitu lisääntyvästi. Helsingin Sanomat on tällä jouluviikolla haastatellut eduskuntaryhmien johtajia siitä onko köyhyys ihmisen oma syy.  Joulu on yksi aika pohdiskella syitä ihmisen taloudellisen hädän ja yksinäisyydenkin osalta – ja tehdäkin sen osalta vaikkapa vain pieniä tekoja.

Markkinatalousjärjestelmämme ja kiihtyvä yhteiskunnan tahti on entistä ankarampi monelle yhteiskuntamme jäsenelle. Pitkäaikainen kansanedustajamme Esko-Juhani Tennilä piti selkeällä tyylillään toissa aamuna radiossa puheen, jossa kosketeltiin yhteiskuntamme kehitystä ja köyhyyttäkin.

Tennilä kertoi aluksi kokemuksiaan köyhyydestä Lapissa lapuusvuosiensa ajalta 60-luvulta ja arvioi positiivisesti hyvinvointivaltion kehitystä 70- ja 80-luvulta Suomessa ja sitten raha-markkinoiden ja markkinoiden vapauttamista 90-luvulle siirryttäessä. Rahamarkkinoiden vapautumiseen ja ns. Tacherismiin ja Reaganismiin liittyvä maailmanlaajuinen muutos hyvinvointivaltioajattelussa oli hänen analyysissää tuhoisaa ja edesautti köyhyyden säilymistä voimakkaammin kuin talouden yleinen kehitys olisi oikeuttanut.

Moni voi arvioida Tennilän näkemyksiä  ideologisesti painottuneiksi ja yksipuolisiksi. On kuitenkin totta, että yhteiskuntamme on muuttunut entistä markkinavetoisemmaksi, jossa poliittinen päätöksenteonkin on pakko alistua ”markkinavoimille”, jotta tilanne voidaan pitää kaikkien kannalta parhaiten hallinassa. Myös monet arvostetut taloustieteilijät, kuten Krugman,  ovat arvostelleet 80- luvun lopun 90-luvun alun muutosta talousajattelussa. Ronald Reaganin tullessa presidentiksi USA:ssa, ryhdyttiin toteuttamaan politiikkaa, jossa tuloerot lähtivät kasvamaan voimakkaasti ja taloudellinen kasvun hedelmät eivät enää jakautunut tasan Yhdysvalloissa, vaan kasvu ohjautui hyvinvointina rikkaimmille. Tämä kehitys levittäytyi muuallekin maailmaan.

Köyhyys ja usein sen ohessa olevat ilmiöt sairauksista, yksinäisyydestä ja mielenterveydellisistä ongelmista näyttävät entistä hämmästyttävämmiltä, kun ympärillä on paljon niin suurta taloudellista hyvinvointia. Talous- ja yhteiskuntajärjestelmämme ei osaa ratkaista näitä asioita.

Jotta köyhyyttä voidaan ehkäistä ja vanhenevan väestön ongelmia voidaan ratkaista, on pakko hakea taloudellista kasvua. Sen sivutuotteena tapahtuu nykyrakenteissa luontomme ja ilmastomme kuormittaminen yli sen kestokyvyn. Poliittisen päätöksenteon paikka ei ole helppo.

Tennilä arvostelee hallituksemme toimia palkkakustannusten leikkaamiseksi, jotta taloutemme saataisiin kuntoon ja voisimme paremmin vähentää myös köyhyyttä ja työttömien asemaa. Vapaa tulkintani on se, että Tennilä arvostelee talousjärjestelmäämme, joka on muuttunut liian eriarvoistavaksi ja keinoja sen korjaamiseksi ei ole löydetty. Näissä olosuhteissa hallituksemme linjaukset ja tavoitteet ovat oikeat. Hallitus ei pysty muuttamaan moninaisiin riippuvuuksiin rakentuvaa talous- ja yhteiskuntajärjestelmäämme – ainakaan neljän käytettävissä olevan vuoden kuluessa tai ilman kansainvälistä yhteistyötä.

Ihmisen hädän helpottamiseen tarvitaan myös lähimäistä – ei vain hyvinvointivaltion kehittämistä.