Kun Rooman klubiksi nimetty ryhmä tiedemiehiä  julkaisi Kasvun rajat -kirjan vuonna 1972, siitä tuli pian ympäristökirjallisuuden edelläkävijä ja klassikko. Tietokonemallinnusten avulla laadituilla vaihtoehtoisilla skenaariolla kirjailijat pyrkivät osoittamaan, kuinka luonnonvarojen riistäminen ja saastepäästöt vääjäämättä johtavat maapallon ympäristötuhoon 2000-luvulla, ellei kehityksen suuntaa muuteta. Nyt 50 vuoden päästä kirjan tutkimuksia luomassa ollut norjalainen Jorgen Randels saapui 77-vuotiaana emeritus professorina Helsingin Yliopistolle kertomaan, miltä tilanne nyt hänestä näyttää.

Luin  Kasvun Rajat -kirjaa nuorena koulupoikana, kun isäni toi kirjan töistä Helsingin Sanomien toimituksesta kotiimme. Kirjan sanoma syöpyi mieleeni jatkuvan talouskasvun, väestöräjähdyksen ja luonnon resurssien riiston tuomien ilmeisten seurausten osalta. Tämä oli myös tärkeä kimmoke sille, että jatkoin perehtymistäni maailman ekologisiin haasteisiin liittyvään kirjallisuuteen. Vettä on virrannut paljon kirjan ilmestymisen jälkeen. Paikalle Yliopistolle saapui tiedemies, joka ilmaisi syvän pettymyksensä kehitykseen, jota ei ole haluttu määrätietoisesti muuttaa kuluneena viitenä kymmenenä vuotena. Maailmassa ei ole tapahtunut kuitenkaan kirjan pessimistisempien skenaarioiden mukaista romahdusta, vaikka haasteiseen reagointi on ollut puutteellista. Ilmastokriisi on nyt näkyvin globaaleista haasteista, jolla on kauaskantoiset vaikutukset ihmisille ja luonnolle eri puolilla maapalloamme. Maailman haasteita helpottava tekijä on ollut lapsiluvun laskeva kehitys äitiä kohden.

Jorgen Randels esitteli näkemyksiään siitä, minne maailma on menossa nyt seuraavan 50 vuoden aikana. Hän myös osin referoi tuoretta kirjaa:  Earth for All – A survival guide for Humanity, jossa hän on yhtenä kirjoittajana. Hän korosti erisuuntaisuutta, joka on tapahtunut ja tapahtuu taloudellisen kasvun, BKT/GNP, ja ihmisten hyvinvoinnin (well being) kehityksen mittauslukemien välillä. Talouskasvu tullee jatkumaan, mutta hyvinvoinnin kehitys ei – merkittävä hyvinvoinnin kehityksen laskija on ilmastonmuutos seurauksineen. Hyvinvoinnin mittareihin kuuluu ilmaston lämpenemisen vaikutusten lisäksi, ihmisten eriarvoisuuden aste, julkiset panostukset henkeä kohden, yksilöiden käytettävissä oleva tulo ja hyvinvoinnin kehityksen eteneminen.

Tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta keskeiset asiat ovat

• Köyhyyden väheneminen
• Eriarvoisuuden – erityisesti taloudellisen – kehitys
• Yksilöiden mahdollisuksien kehitys mm. koulutuksen, terveydenhuollon ja sukupuolten tasa-arvoisuuden alueella
• Ruuan saatavuus
• Energia saatavuus ja muuntuminen uusiutuviin lähteisiin.

Näihin tulee tapahtua positiivista kehitystä, mikä tarkoittaa poliittisia päätöksiä ja panostuksia julkiselta vallalta.

Randelsin esitys oli antoisa, mutta korosti voimakkaasti julkisen toimijan positiivisen kehityksen edellyttämää kasvavaa roolia. Minulla jäi esityksestä puuttumaan yritysten ja niiden innovaatioiden ja strategioiden suuri merkitys, kun ilmaston muutokseen ja luonnon resurssien ylikäyttöön tarvitseen löytää toimivia ratkaisuja.

Valtion ja julkisen vallan voimakkaan roolin positiiviseksi katsomanaan esimerkkinä hän kuvasi Kiinan nopeaa taloudellista kehitystä. Hän tunnusti itsekin, että esimerkki on kaikkea muuta kuin pelkästää positiivinen.