Helsingin Sanomissa haastateltiin 1.2.15 euron perustajaksi tituleerattua saksalaista taloustieteilijä Otmar Issingiä. On valaisevaa huomata kuinka Issingin silloiset oletukset näin jälkeenpäin tarkasteltuna näyttäytyvät hyvin epärealistisina. Issing tunnusti, että hän oli hämmästynyt siitä, että ”Portugalina ja Kreikan kaltaiset maat”  käyttäytyivät kuin ne olisivat voineet yhä devalvoida valuuttansa euroon liittymisen jälkeen.

Hän ja muut euroalueen rakentajat olivat siis olettaneet, että kaikki euromaat yhtäkkiä muuttavat taloudellista käyttäytymistään ja kaikki palkansaajat lopettavat vaatimasta aiemmalla tavalla palkankortuksia. Siis, että yhteiskunnat kokonaisuudessaan muuttuisivat tuosta noin vain. Lohduttavaa on kuulla se, että arviot olivat loogisia tapahtumien tulevasta kulusta, vaikka ne olivatkin vääriä.

Nyt olemme kuitenkin tässä ja voimme vaikuttaa vain tulevaisuuteen. Ydinkysymys onkin Issingin haastatelun perusteella se uskommeko, että eurossa mukana olevat maat nyt ovat pysyvästi päättäneet ja tulevat toimimaan niin, että devalvaatio – tai maiden väliset tulonsiirrot on laskettu tulevaisuudessa pois laskuista ?

Miten sitten päätetäänkään edetä, askeleet on syytä ottaa harkitusti ja hallitusti.