Käytön mukainen autovero on nykyistä parempi
Suoriteperusteisiin maksuihin siirtyminen olisi ympäristöä säästävää ja taloudellista. Se myös tarjoaisi autoilijoille monia uusia palveluita.
Suomi ja Tanska ovat EU-maista ne, joissa auton hankinnasta maksetaan vielä merkittävää veroa. Tämä hidastaa autokannan uusiutumista vähäpäästöisemmäksi. Monet asiantuntijat ovatkin vaatineet nykyisestä autoverojärjestelmästä luopumista. Viimeksi liikenneministeri Kyllönen on ponnekkaasti tuonut esille autoverojärjestelmän muuttamisen etuja myös oikeudenmukaisuuteen ja liikennepoliittisiin etuihin vedoten.
Ajamiseen liittyvät maksut ovat ennen muuta päästöjen vähentämiseksi vääjäämättä muututtava ajasta, paikasta, matkan pituudesta ja ajotavasta riippuvaksi. Pelkällä polttoaineverotuksella ei saavuteta useimpia saatavilla olevia etuja.
Euroopan unioni on jo vuonna 2004 säätänyt direktiivin, jossa satelliittipaikannustekniikkaan perustuvat ratkaisut on nostettu tiemaksujen keskeiseksi toteutustavaksi. Vuoden 2009 EU:n komission lisäohjeistus määrittelee toimia autoverotuksen korvautumisella tiemaksuilla, joista EU:n kielessä puhutaan vielä elektronisina tietulleina.
EU:n kirjaamiin tavoitteisiin satelliitteja ja matkapuhelinverkkoa hyödyntävistä maksuista kuuluu niin sanottu avoin palveluympäristö. Tämä tarkoittaa, että samoilla laitteilla voidaan paitsi kerätä erilaisia maksutietoja myös tarjota autoilijoille tietopalveluita. Sellaisia ovat muun muassa hälytys- ja huoltopalvelut, reittiopastukset, ajopäiväkirja ja kulutuksen vähentämiseen tähtäävä ajopalaute. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen vallan kustannukset ovat vain murto-osa siitä, jos järjestelmä rakennettaisiin nimenomaisesti käyttöperusteisten maksutietojen keräämiseksi.
Alankomaissa on ollut jo vuosia suunnitteilla satelliittipaikannukseen perustuva kilometripohjainen maksujärjestelmä. Suunnitelman huono puoli on, että autoihin olisi määrätty ensi alkuun pakolliseksi laitteet, jotka on tarkoitettu vain ajoneuvomaksujen seuraamiseen. Siksi kyseiselle järjestelmälle ei ole voitu saada yleistä hyväksyntää.
Toinen, Suomessa valmisteltu, vaihtoehto on tarjota vapaaehtoisuuteen perustuen autoilijoille hyödyllisiä palveluita samalla kun suoriteperusteiset maksut otetaan käyttöön.
Erityisesti Etelä-Euroopassa ja Yhdysvalloissa on alkanut yleistyä autovakuutusmaksujen yhdistäminen suoritteeseen. Vakuutusyhtiö voi säästää merkittävästi onnettomuuskustannuksissa, kun se pystyy kohdentamaan maksuja tarkemmin ja tarjoamaan samalla asiakkailleen muita hyödyllisiä palveluja, kuten varastetun ajoneuvon paikannusmahdollisuuden.
Yhdysvalloissa nuorten vakuutusmaksut ovat eräillä vakuutusyhtiöillä nykyään 20 prosenttia pienemmät, jos auto on viikonloppuiltaisin poissa käytöstä. Näin onnettomuudet ovat vähentyneet ja vakuutusyhtiöt säästävät korvauskustannuksissa noin 40 prosenttia aiempaan verrattuna.
Jos vastaava malli saataisiin Suomeen, se vähentäisi onnettomuuksien ohella myös yhteiskunnan maksamia hoitokorvauksia.
Kun on puhe satelliittipaikannukseen pohjautuvista järjestelmistä, ihmisiä huolestuttavat etenkin yksityisyyden suojaan liittyvät seikat. Saattaa syntyä osin tunneperäinen pelko isoveljen jatkuvasta valvonnasta, jossa poliisi tai muu ulkopuolinen taho pystyy seuraamaan ajoneuvon kulkua tai nopeutta.
Yksityisyyden turvaaminen on paikantamissovelluksissa ensiarvoisen tärkeää, ja siihen on olemassa keinot. Satelliittipaikannusta hyödyntäviin ajoneuvojärjestelmiin on jo vuosia kehitelty menetelmiä, joiden avulla voidaan varmistaa, että yksityisyyden suoja säilyy aukottomasti. Parhaiten turva saavutetaan esimerkiksi välittämällä kulkutietoa ajoneuvosta vain tieluokkakohtaisesti , jolloin sijainti ei siirry edes tietosuojattuun palvelujärjestelmään.
Satelliittiperustaisen järjestelmän vastustajat vetoavat myös siihen, että ajoneuvolaitteen häiritseminen on yksinkertaista. Tosiasiassa järjestelmän ja laitteiden yhteistyönä voidaan vaivatta paljastaa, kun paikannus tai viestin välitys keinotekoisesti estetään.
Suoriteperusteisiin maksuihin voidaan siirtyä kokonaan vasta kun ne hyväksytään ja tekniikan toimivuuteen luotetaan yleisesti. Järkevin on vähitellen etenevä, vapaaehtoisuuteen perustuva lähestymistapa, jossa autoilijan edut ovat selvästi nähtävissä. Onhan pankkisalaisuuteenkin opittu luottamaan, vaikka pankeille luovutetaan yksityisyyden kannalta arkoja tietoja.
Verotuksen siirtymäaikana autoilijoiden voisi antaa valita kiinteän tai suoriteperusteisen veron välillä.
Jotta uuteen järjestelmään siirtyminen sujuisi hyvin, tarvitaan julkisten toimijoiden ja alan yritysten avointa ja kilpailua edistävää yhteistyötä. Suomessa ollaan onneksi nykyisin aika pitkällä käytännön valmisteluissa. mm. ICT Shok –ohjelmassa ja niiden jatkohankkeissa, jossa on mukana merkittäviä yrityspuolen ja julkisen vallan toimijoita, etsitään keinoja tiedon luotettavuuden, yksityisyyden suojan ja autoilijoiden käyttömukavuuden varmistamiseksi. Tavoitteena on paitsi kehittää Suomeen sopiva malli myös luoda vientikelpoisia sovelluksia.
Erilaisten ajotietopalveluiden yhdistäminen toimivaksi kokonaisuudeksi ei ole mutkatonta, mutta se on mahdollista.
Ajosuoritteeseen perustuvat maksut lyövät lävitse EU:n alueelle lähivuosina. Suomen on nyt oltava kehitystyössä vahvasti mukana, jotta emme jää sivustaseuraajiksi ja joudu hyväksymään meille huonosti soveltuvaa mallia, kun isommat maat tekevät ratkaisuja omilla ehdoillaan.
Siirtymällä käyttöperusteiseen verotukseen avoimen mallin mukaan, siis ensin vapaaehtoisesti, voidaan näyttää muulle Euroopalle esimerkkiä. Suomen on nyt rohjettava hyvinvointia luovaan innovatiivisuuteen Palveluiden hyväksymisestä saavat vastata käyttäjät aidossa kilpailuympäristössä. Edut ovat ilmeiset ympäristön ja talouden sekä autoilijoiden turvallisuuden kannalta.
Pohjatyö yritysten ja viranomaisten kesken on jo pitkälti meneillään. Nykyhallituksen ja liikenneministerin edistyksellisten linjausten valmistelua on tuettava avoimin mielin.