Petteri Orpon johtamalla Kokoomuksella oli valtit käsissään voitettuaan kevään eduskuntavaalien suurimman puolueen aseman. Puolue hirttäytyi kuitenkin hokemaansa 6 miljardin euron säästötavoitteeseen ja sitä kautta kompromisseihin hinnalla millä hyvänsä Perussuomalaisten kanssa. Valtion talouden järkevä hoitaminen on toki tärkeää. Mutta tuollakaan perusteella ei ole syytä kaupata yhteiskuntamme keskeisten moniarvoisuuden ja sivistyneiden arvojen pilareita. Nyt tämä kokoomuksen ja siinä matkassa RKP:n valitsema linja on johtanut siihen, että meillä on Orpon edelleen tukemana perussuomalainen valtionvarainministeri ja varapääministeri, joka on kirjoituksessaan todennut muun muassa haluavansa ampua joukkoliikennevälineessä maahanmuuttajataustaiset ihmiset. Näistä primitiivistä vihaa kuvastavista lausumista ei johtava ministerimme ole varsinaisesti halunnut irtisanoutua. Lyhyen hallitustaipaleen aikana on ehtinyt tulla esille muitakin toisenlaisiin ihmisiin ja maahanmuuttajiin kohdistuvia agressioita hallituksen tai valittujen ministerien suunnalta.

Tilanne on hankala paitsi kokoomuksen ja RKP:n kannalta myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta. Petteri Orpon johdolla hallitusprosessi toteutettiin epäviisaasti. Oli suoranaista hölmöyttä hirttäytyä jo alkuvaiheessa valittuun porvarihallitusvaihtoehtoon. Näin Riikka Purran johtama Perussuomaiset sai Kokoomuksesta niskalenkin hallitusneuvotteluissa. Järkevämpää olisi ollut pitää edes taktisesti avoimena mahdollisuutta sini-punahallituksesta. Nyt siihen on kokoomuksen kannalta tuskallista ajatella palaamista. Niskalenkki olisi helposti tuossa vaihtoehdossa SDP:llä.

Orpo ja Kokoomus on ajanut itsensä nurkkaan ja hintana on monelle ja myös minulle äärimmäisen tärkeät liberaalit sivistysarvot. Arvojen perustalle  ovat rakentuneet käytännön ratkaisut vuosikymmenten ja satojenkin vuoien aikana maailman onnellisinta Suomea pystytettäessä. Pitkäaikainen Kokoomuslainen, 34 vuotias, Lauri Kattelus kertoi Helsingin Sanomissa 16.7.2023 eronneensa Kokoomuksesta, koska puolue oli muuttunut. ”Aiemmin Kokoomuksessa yhdistyivät markkinatalous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Kokoomus sai perussuomalaisten avulla hallitusohjelmaan suuret leikkaukset, mutta vastapainona se luopui liberaaleista arvoistaan.”: ilmaisi Kattelus. Näkemys ei selvästikään ollut Kokoomuksessa vain hänen.

Riikka Purran ja muiden perussuomalaisten toisenlaista ihmistä kohtaan ilmenevästä vihasta purkautuva kirjoittelu vie minusta perustan kaikelta näiden ihmisten esittämiltä asia-argumenteilta maahanmuuttavien ihmisten osalta.  Perussuomalaisten kantojen perustan näyttää olevan primitiivinen vihan tunne. Nämä asiat pyritään sitten poliittisessa keskustelussa perustelemaan asia-argumentein. Tukahduttamaton viha naamioidaan loogisiksi perusteiksi. Esimerkiksi siten, että maahan muuttavan ihmisen on olisi ansaittava riittävästi, jotteivat suomalaiset joudu maksuhenkilöiksi. Alun perin Perussuomalaisten ehdotus oli yli 3000 euron vaadittu kuukausipalkka. Tämä peruste on monin tavoin kovin ontto. Suomeen muuttava aikuinen tai nuori säästää valtiolta mittavat summat, kun päiväkoti- ja kouluvaiheet voidaan ohittaa. Ja työvoimapula Suomessa on tunnetusti mittava. Moni meistä tunnistaa itsessäänkin noita samoja primitiivisiä tuntemuksia, joskin harvoin ampumishaluun asti. Ei niitä tule mielestäni kieltää, mutta sivistys tarkoittaa käsittäkseni myös näiden primitiivisten tuntemusten tunnistamista ja hallitsemista. Maailman näkeminen auttaa tässä.

Nyt viimeistään tarvitaan Suomen hallituksesta vahvaa ja älykästäkin johtamista – ei pelkuruutta tai omien asemien lyhytjänteistä turvaamista. Ymmärrän toki kokoomuksen vaikean tilanteen väärien ratkaisujen jälkeen lähteä rakentamaan uutta hallitusta SDP:n kanssa sen näkemyksen tunnustamana, kuten Sixten Korkman kirjoitti, että Kokoomuksella ja SDP:llä on pohjimmiltaan sama arvopohja. Lindtmanin johtaman SDP:n kanssa asia voisi olla helpompi. Väärillä ratkaisuilla tarkoitan osaltaan myös sitä, että Orpo ei tiennyt kertomansa mukaan niistä riikan kirjoituksista, jotka nyt ovat tulleet esille. Kokoomus  syystä pelkää, että Perussuomaiset pääsevät nostamaan kannatustaan ilman vastuunkantajan roolia. Voivat jatkaa populistista retoriikkaansa. Oikea hetki ratkaisuille yhteisen tien päättämiselle on näin ollen hyvä löytää. Tunnusteluja on hyvä tehdä SDP:en suuntaan, jos ei jo ole tehty.

Erityisesti nuori polvi rohkenee sanoa ja tehdä kuten RKP:stä nyt eronnut Simon Granroth sanoi samaisessa Helsingin Sanomien jutussa kuin Kattelus: ”Kompromisseja pitää tehdä, mutta minun rajani meni tässä.” Helsinkiläinen Granroth uskoi, että nuori sukupolvi rakentaa uutta RKP:tä. Se olisi keskustaliberaali, edistyksellinen, sivistysporvarien paikka. Koulutus, tiede, ilmasto ja tasa-arvo olisivat näkyvästi esillä. Hän totesi mielestäni osuvasti, että vihreät on liian vasemmalla ja Kokoomus liian konservatiivinen. Itse arvelen, että tässähän on Vihreiden uuden puheenjohtajan vetämänä Vihreillä mahdollisuus ottaa paikkanasa liberaalina keskustalaisena puolueena ja siirtyä takaisin pois liukastumisesta vasemmalle.

RKP:n osalta tilanne on myös hankala. Vaikeaksi koettu puolue voitaisiin jättää pois seuraavista hallitusneuvotteluista. Kokoomukselle olisi kuitenkin helpompaa, että hallituksen kaataminen tulisi RKP:n kautta.

Voisi  olla niin, että Kokoomuksen johtajan Petterin Orpon entistä useamman odottama toteamus, että tässä ylitettiin nyt sallittu raja, muodostaisi hänestä kuvan vahvempana ja siten parempana johtamaan isänmaamme hallitusta. Olenhan minäkin useasti äänestänyt ehdokasta Kokoomuksen listalta ja jonkin aikaa ollut jäsenkin. Petteri Orpon huteralla tavalla johtamaa puoluetta en voi kuitenkaan mitenkään kannattaa, jos ei löydy miestä laittamaan rajaa ilmiselvään kohtaan. Käden voi nostaa pystyy myös muut Kokoomuksen ministerit, jos kanttia riittää taistella sivistysarvojen puolesta.