Kyse on siis karkeasta ja keskiarvolaskelmasta eri materiaalien ja luonnovarojen käytöstä, mutta tämä viesti on meille selvä. Käytännöllisesti kaikkea käyttämäämme luonnostamme otetaan enemmän kuin maapallomme kestää. Luonnosta kaivetaan ja katkotaan öljyä, kaasua, mineraaleja puuta, maa-ainesta jne. Tämä tarkoittaa metsäkatoa, ilman, merien, järvien ja maa-alueiden pilaantumista sekä eliöiden kuolemia ja sukupuuttoa – kuin myös maapallon läpenemistä seurauksineen.

Suurin osa, eli noin 90 %, vuosittaisesta 100 miljardista tonnista maapallostamme otettavasta neitsytmateriaalista lasketaan takaisin ilmaan, vesiin tai maaperään. Seurauksista kärsivät eniten ihmiset köyhimmissä maissa – siis niissä, joissa luonnonvarojen käyttö on maltillisista ja jopa kestävää. Tai sieltä mineraaleja kaivetaan lähinnä maapallon rikkaammille maille. Merkittävä osa ihmiskunnasta taistelee maissa kuten Kiinassa ja Intiassa, jotta voisivat nousta meikäläisten tasolle elintasossa ja kulutuksessa. Näin kuorma maapallollemme lisääntyy.

Itse nautin Suomen kauniista luonnosta mukavasti talvella lämpimässä ja kesällä ilmastoidussa talossa. Ruokaa riittää Suomen pelloilta ja nyt herkkuja myös metsästä ja puutarhasta. Maailman hätä ylikuumuudessa ja kuivuudessa, jossa ihmiset menettävät kaikki elinmahdollisuutensa ei tunnu mitenkään konkreettisesti minulle. Jotain ja paljon tarttis kuitenkin tehdä.

Jotain vaatimatonta elämässäni olen pyrkinyt tekemään kuten useat meistä. Parin vuoden toimin myös kiertotalouteen erikoistuneen konsulttiyhtiön johtavana partnerina ja opin yhtä sun toista, mitä yritykset voivat asian eteen tehdä tämän vaativan ja välttämättömän systeemisen muutoksen eteen luonnon materiaalien kestävän käyttämisen ja ilmastokriisimme hidastamiseksi. Tätä työtä pyrin jatkamaan nyt aluksi lisäymmärryksen opiskelulla.

Kun olemme tietoisia yhdessä maapallomme vakavasta tilasta, niin kukin voi parhaiten löytää tapoja olla välttämättömän suunnan ja muutoksessa mukana.