Orpon hallituksen ensimmäisen budjetin valmistelu näyttää johtavan kovin alijäämäiseen talouteen ja yli 10 miljardin lisävelan ottoon kovaan ääneen toistetuista ”talous kuntoon” -puheista poiketen. Säästämällä ja hätäisillä kustannusten leikkauksilla ei taloutta saada raiteille erityisesti kasvaneiden korkomenojen ja itse aiheutettujen rakenteellisten ongelmien kanssa. Näin mittavassa velkaantumisen kierteessä ainoa  realistinen mahdollisuus velanoton lopettamiseen on talouden suotuisa kasvu. Tämä edellyttää nyt Suomen yritystoiminnan uudistumista, tuottavuuden parantumista ja kasvua. Se ei tapahdu vuodessa tai edes hallituskaudessa. Pitkäjänteisiä toimia tarvitaan.

Yritystoimintamme ja teollisuuden uudistumiseen antaa erityisen hyviä mahdollisuuksia vihreäksi siirtymäksi kutsuttujen toimien osalta, jossa meillä on hyvät asemamme fossiilittomien energiaratkaisujen alueella. Vähemmälle huomiolle on jäänyt materiaalitehokkuuden eli kiertotalouden mallien edistäminen. Digitalisaatio tukee ja on osa vihreää siirtymää sekä tuo muutoinkin uusia liiketoiminta- ja palvelumalleja tehostaen nykyistä yritystoimintaa. Helsingin pörssikurssien tämän hetken jälkeenjääneisyyttä muihin pörsseihin verrattuna on selitetty sillä, että Suomen teollisuus on voimakkaammin perinteistä teollisuutta kuin muualla. Uusien yritysten ja teknologia-alan kehittymistä olisikin tärkeää tukea. Nokia ei pelasta tilannettamme tällä kertaa, kuten tapahtui 1990-luvulla.

Uusi hallituksemme on ohjelmassaan kertonut lisäävänsä tukeaan yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan panostuksiin, mikä on tärkeää tuettaessa uudistumista. Samoin hallitus suhtautuu myönteisesti vihreän siirtymän etenemiseen, mutta sen toimenpiteet on vaikeammin konkretisoitavissa. Itse en pitkän linjan yrittäjänä ja yritysjohtajana usko noihin ilmapiiriä heikentäviin toimiin sairauspäivien karenssiajoista tai muihin marginaaliseksi näkemiini työntekijöiden aseman huonontamisiin. Hyvä ja luottamuksellinen ilmapiiri syntyy yrityksissä – kuin myös muissa organisaatioissa – osana ammattimaista johtamista.

Merkittävästä ja jatkuvasta työvoimapulasta kärsivä yritystoiminta ei pysty lunastamaan välttämätöntä tehtäväänsä kasvun toteuttamiseksi, jotta valtion velanotto saadaan käännettyä toiseen suuntaan. Tämän tärkeän tehtävän osalta hallitus on jo pelkillä puheillaan ja esiintymisillään tehnyt hallaa. Uusien kasvuyritysten ulkomaiset asiantuntijat ovat olleet huolissaan ja jopa kauhuissaan viesteistä, joita on sadellut hallituksessa toimivilta Perussuomalaisilta. Erityisen haitallista on ollut valtiojohtoon laskettavaan valtionvarainministeri Purraan identifioidut rasistiset kannanotot. Tässä tilanteessa kaivattaisiin juuri päinvastaista viestiä ja toimia maahan saatavien tekijöiden osalta. Hallituksen arvopohjan jäljet ulottuvat kauas.

Julkiset rakenteet kaipaavat myös tehostamista ja sosiaalietuuksien hyvää tarkastelua. Sekin on pitkäjänteistä työtä. Lyhyen tähtäimen äkkinäiset juustoleikkurisäästöt, jotka hallitusohjelmaa laativat henkilöt ovat kiireen keskellä määritelleet, eivät ratkaise valtion talouden ongelmia. Osa kiireellä tehdyistä leikkauksista esimerkiksi mielenterveystyöhön palautuvat takaisin kohoavina kustannuksina yhteiskunnalle mm. työpäivien menetyksinä. Tarvitaan pitkäjänteisiä asiantuntemukseen ja tutkimukseen perustuvia rakenteellisia uudistuksia. Lyhyellä ja pitkällä aikavälillä työvoiman saanti myös ulkomailta ja koulutuspaikoista huolehtiminen Suomessa on korostunut.

Ikävä kyllä edellisen hallituksen ajama siitä mallista muutettu SOTE-uudistui syntyi torsona ja odotettavissa on joko sosiaali- ja terveyskustannusten nousun jatko tai kansalaisten reipas palvelun huononeminen – tai jopa molemmat. Erityisen räikeä epäonnistuminen tapahtui Uudellamaalla, jossa mm. pitkään asiantuntijoiden hokema perus- ja erikoisterveydenhuollon yhdistäminen yhteen organisaatioon ei laisinkaan toteutunut. Syntyi vain uusi organisaatiotaso hyvinvointialueet perusterveydenhuollolle ja HUS jäi päätöksenteollisesti entistä merkillisempään asemaan erikoisterveydenhoidon toteuttajana. Helsingin erityinen rooli yhtenä ”hyvinvointialueena” oli vain poliittisen kompromissin tai paremminkin kähminnän surullinen lopputulos.

Julkisen hallinnon ja johtamisen kehittäminen on myös äärimmäisen tärkeää, mutta pelin valtiontalouden taittamisesta rakaisee yritystoimintamme kehittyminen. Valtion ja kuntien mahdollisuudet vaikuttaa tähän ovat rajalliset, mutta toimet on syytä silti olla huomion polttopisteessä. Ansiosidonnaisen leikkaukset ovat perusteltuja, mutta ne ovat lähinnä säästötoimia – eikä yritystoiminnan uudistamisen edistäjiä.

Hallituksen tärkeitä toimia tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisen lisäksi ovat erilaiset yritystoiminnan edellytyksiä parantavat toimet byrokratian vähentämiseksi sekä läpi julkisen vallan yritysmyönteisyyden korostaminen toimissa ja asenteissa. Ilman vahvaa viestiä myös ulkomailta tulevan ja tulleen henkilöstön toivottamiseksi enemmän kuin tervetulleeksi Suomeen emme pääse tavoitteeseemme. Myös muualla syntyneiden ja heidän jälkeläisensä tulee kokea Suomi maailman onnellisimpana ja luotettavimpana maana olla ja kasvaa.