Suomi nousi kahdesti maailman valokeilaan sen muita vahvemman talouskasvun ja innovatiivisuuden saattelemana. Siten tuli pudokset ja näistä jälkimmäisestä – 2000-luvun alkuvuosilta – ei vieläkään ole palauduttu. Suomella on kuitenkin kaikki mahdollisuudet palata uudellee huipulle. On syytä katsoa myös taakse ja ottaa aiemmista nousuista ja pudotuksista oppia.

Marraskuussa ilmestyvä kirjani kertoo, miten Suomi nousi  talouskasvun ja innovatiivisen edelläkävijyyden huipulle – ja miten ja miksi se putosi. Mitä tapahtui maassa, jota pidettiin rohkeana edelläkävijänä ja digiajan suunnannäyttäjänä, kun se yllättäen jäi muiden varjoon?

Suomessa on, lähinnä taloustieteilijöiden analyysien pohjalta, toistettu sitä, että talouskasvumme ja tuottavuutemme pitkäaikainen surkea kehitys alkoi vuoden 2008 finanssikriisin aikaan. Tuo yleistynyt arvio sivuuttaa kuitenkin käännöksen juurisyiden ajankohdan ja tapahtumat. Innovaatikykymme ja yrityksissä tapahtuneet epäedulliset muutokset tapahtuivat  jo aiemmin vuosituhannen vaihteen tietämillä. Tapahtuneiden nousujen ja pudotusten syiden tarkastelu antaa aineksia tuleviin ratkaisuihimme.

Seurasin Suomen nousuja ja pudotuksia tapahtumien polttopisteen tuntumasta. Pyrin avaamaan kirjassani lähihistorian tapahtumia tavalla, joka auttaa ymmärtämään myös tämänhetkistä tilannetta ja tarjoaa aineksia tulevaan. Niin ikään kuvaan Suomen uutta vaihetta, jossa tuoreet kasvuyritykset ovat luoneet uskoa tulevaan ja luoneet keinoja palataksemme uudelleen maailman valokeilaan. Esittelen myös ehdotuksia toimista, joilla voimme nousta uudelleen huipulle. Päätän kirjan visiosta huipulle palanneesta Suomesta vuonna 2035.

Luova tuho innovaatioiden vauhdittajana ja hybris pudotusten käynnistäjänä

Nykyinen talouskasvun ajattelu rakentuu pitkälti innovaatiovetoisen kasvun ja niin sanotun luovan tuhon teorialle. Sen esitti jo 1940-luvulla itävaltalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter, mutta laajemmin teoria nousi talouspolitiikan ja yritysajattelun valtavirtaan 1980–1990-lukujen taitteessa. Noihin aikoihin teknologinen kehitys kiihtyi, globalisaatio eteni ja kilpailu kiristyi. Yritysten kyky jatkuvaan uudistumiseen nousi ratkaisevaan asemaan – ja samalla kävi yhä selvemmäksi, että uudistumattomat toimijat tuhoutuvat ja niiden tie päättyy menestyjien astuessa tilalle.

Oppia syntyy myös pudotuksista. Tutkimus osoittaa, että suurten onnistumisten myötä syntyy helposti rajaton itseluottamus, joka sokaisee päätöksenteossa. Tätä ilmiötä kutsutaan hybrikseksi. Kun ote todellisuudesta herpaantuu, aiemmista huippuonnistujista – ja jopa kansakunnista – voi tulla oman menestyksensä vankeja.

Hybris-termi esiintyy jo antiikin Kreikan kirjoituksissa. Sillä kuvattiin äärimmäistä ylpeyttä ja kunnianhimoa, arroganssia ja jumalten uhmaamista, mikä johti usein pudotukseen tai tragediaan.

Mousut ja pudotukset 

1980-luvulla Suomea kutsuttiin Pohjolan Japaniksi maan kansainvälisen menestyksen, talouskasvun, eteenpäin katsovan rohkean johtamisen ja innovatiivisuuden vuoksi. Koko 1980-luvun kestänyt jatkuva kasvu ja siihen kytkeytynyt kansainvälistymisen murros ja rahoitusmarkkinoiden vapautumisen tuoma hullaantuminen muuttivat ajattelua. Nousua seurasi poikkeuksellisen syvä pudotus.

1990-luvun lopulla Suomi nousi uudelleen maailman valokeilaan mobiiliteknologian ja internetin läpimurron siivittämänä. Nokia ja muut suomalaiset teknologiayritykset olivat aikansa supertähtiä – rohkeuden, osaamisen ja kasvun symboleja. Suomalainen kyky innovoida ja kehittää uutta oli ihailun kohde, ja ulkomaiset yhtiöt perustivat kilvan kehitysyksiköitä Suomeen. Suomessa uskottiin olevan ylivertainen kyky yhdistää internet ja matkaviestintä uusilla innovaatioilla, mutta tuo pyrkimys jäi toteutumatta.

Suomen talouden 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun voimakkaan nousun jälkeistä pudotusta ja verrokkimaita hitaampaa toipumista on selitetty vuoden 2008 finanssikriisillä ja meitä kohdanneilla ulkoisilla muutoksilla. Analyysi muutoksista ja tapahtumien aiheuttajista on kuitenkin kohdistunut kovin yksipuolisesti ulkoisiin murroksiin, eikä organisaatioiden sisällä tapahtuneisiin juurisyihin ole pureuduttu. Tarpeeksi huomiota ei ole kiinnitetty siihen, miten yritysten innovaatioympäristöt vaikuttivat talouspudotukseen. Tähän on yhtenä selityksenä se, että organisaatioiden innovaatiokehityksen muutokset näkyvät viiveellä talousluvuissa.

Vuosituhannen vaihteen IT-huuman aikana Suomesta ei syntynyt uusia, maailmanmarkkinoita valloittavia innovaatioita ja sitä kautta kansainvälisesti kasvavia teknologialiiketoimintoja samaan tapaan kuin Yhdysvalloista ja Aasiasta, vaikka siihen oli kaikki mahdollisuudet. Piilaaksosta Yhdysvalloista syntyi uudenlainen voittava malli: avoin internet, ilmaiset palvelut, mainosrahoitus ja globaalit alustat.  Samaan aikaan tuolloin vielä hyvin alhaisen tulotason Kiinasta lähtivät liikkeelle ensimmäiset merkittäviin mittoihin kasvaneet internet-yritykset.

Nokia jatkoi 2000-luvun alussa vahvaa kasvuaan aiemman kaltaisten puhelinmallien menestyksen siivittämänä. Yhtiö tehosti tuotantoaan, logistiikkaansa ja prosessejaan, mutta kameran lisäämistä lukuun ottamatta käyttäjille ei syntynyt merkittävästi uutta. Suomessa oli laajemminkin tarkastellen hiipumassa juuri se voima, joka oli vienyt maamme kärkeen: halu ja kyky uudistua rohkeasti ja synnyttää merkittäviä, suuren luokan innovaatioita.

IT-kuplan aikainen hurmos ja osakekurssien järjenvastainen nousu kylvivät siemeniä myöhemmälle jälkeen jäämiselle. Suomessa seuraukset konkretisoituivat lähes vuosikymmentä myöhemmin, samaan aikaan kun kansainvälinen finanssikriisi ravisteli maailmantaloutta ja älypuhelimet sekä digitaaliset palvelut mullistivat markkinat. Tuolloin aiemmin tehdyt – ja tekemättä jätetyt – valinnat paljastuivat.

Talouden uusi kasvu on viipynyt kasvuyritysten hyvästä kehityksestä huolimatta

Suomen tuottavuuskehityksen käännös on viipynyt, vaikka uusien kasvuyritysten määrä ja laatu ovat nousseet aivan uudelle tasolle. Edessämme ovat nyt tekoälyn, kvanttiteknologian ja vihreän siirtymän kaltaiset murrokset. Ne tarjoavat uuden mahdollisuuden, mutta vain, jos uskallamme ja osaamme uudistua ripeästi.

Vaikka yhteiskunta on nykyään erilainen kuin 1980- ja 1990-luvuilla tai vuosituhannen vaihteessa, menneiden nousujen ja pudotusten taustalla olevista syistä voidaan ammentaa ohjenuoria myös tähän aikaan. Rohkea, yrittäjämäinen toimintatapa, pitkäjänteisesti rakennettu osaaminen ja uutta luova yrityskulttuuri – ne samat voimat, joiden jäljet näkyivät nousuvuosina erityisen kirkkaasti Nokiassa – eivät ole menettäneet merkitystään kasvun ajureina. Myös yhteiskunnan vahvempi yksituumaisuus, koulutusjärjestelmän korkea taso ja mahdollisuuksien suhteellisen tasainen jakautuminen loivat perustan talouden suotuisalle kehitykselle.

Aikalaiskokemukset ja haastattelut

Kirja yhdistää kirjoittajan omat ja haastateltujen aikalaiskokemukset kasvun talousteoriaan ja johtamisen analyysiin. Se avaa sisältäpäin, teknologia-alan yritysjohtajan ja teknologiayrittäjän silmin, miten nousut ja pudotukset syntyivät – ja mitä niistä on opittava uutta nousua varten.

Toimin kirjassa kuvattujen murrosten aikana ICT-alan johtotehtävissä. Aloitin Nokian kansainvälisimmässä yksikössä, työskentelin ylimmän johdon strategisena tukena ja matkapuhelinyksikön yrityssuunnittelujohtajana. Sittemmin johdin muita teknologiayhtiöitä ja perustin kasvuyrityksiä. Teknobuumin kuumimpina vuosina vastasin globaalisti toimineen Tecnomenin johtamisesta, ja veimme yhtiön osakemarkkinoiden alas taittuessa pörssiin. Tämän jälkeen olen ollut mukana useiden kasvuyritysten rakentamisessa, kehittämisessä ja hallitustyössä. Kirjaa varten olen lisäksi perehtynyt laajaan kirjalliseen aineistoon ja tehnyt lukuisia haastatteluja.

Neliosainen kirja

Kirja koostuu neljästä osasta. Ensimmäisessä osassa, Nousujen aika, kuvaan 1980-luvun pitkää nousua ja siihen kytkeytyneitä tapahtumia, jotka johdattivat Suomen välillä syvään lamaan. Talouden ahdingosta noustiin hurjaan kasvuun, jota Nokian matkaviestinnän nousu ja internetin vauhdittama pörssien valtaisa kohoaminen siivittivät.

Toisessa osassa, Huipulle ja käännökseen, paistattelee Suomi jälleen maailman valokeilassa. Valtaisa talouden ja pörssikurssien nousu ja itsetunnon kohoaminen johtavat hybriksen tavoin virheisiin ja laiminlyönteihin tuottavuuden kasvun jatkumisen perustekijöissä. Kuvaan tässä luvussa myös oman pörssiyhtiön johtamisen taipaleeni alkua kansainvälisen IT-kuplan keskellä ja hetkessä, jossa pörssiarvot taittuivat alaspäin.

Kolmas osa kuvaa, miten järjenvastainen nousu ja sen edistämä hybris olivat luoneet toimimattomia liiketoimintoja, virheitä ja väärinkäytöksiä. Selvitän, miten kestävälle kasvulle elintärkeä innovaatiokyky Suomessa sakkasi ja miksi sitä ei havaittu. Olennainen kysymys on, miksi Suomi ei päässyt kunnolla jaloilleen, vaikka muualla maailmassa saavutettiin mittavia onnistumisia. Tämä luku, Juuret lahoavat: myllerryksistä uuteen oppiin, kuvaa myös vuosituhannen alkuun osuneita maailman muutoksia ja romahduksia. Luvun lopussa kokoan menneiden tapahtumien perusteella oppeja, jotka on hyvä pitää mielessä jatkossa.

Neljännessä luvussa, Nousu takaisin huipulle itää, analysoin, miten uusi startup-sukupolvi ja Slushin kaltaiset ilmiöt herättivät yrittäjyyden uuden aallon. Tarkastelen, miksi tuottavuuden ja talouden kasvun uusi käynnistyminen on viipynyt. Lopuksi kokoan tärkeimpiä ydintekijöitä, joiden avulla uusi nousu maailman valokeilaan voidaan rakentaa.