Sosiaali- ja terveyspalveluiden osin hälyttävänkin reippaissa leikkaustoimissa unohdetaan se, että monet hyvinvointipalvelut tulisi nähdä taloudellisesti yhteiskunnalle tuottavina investointeina. Uudet hyvinvointialueemme ovat valtiovallan suunnalta kovissa paineissa säästää niissäkin kohdin, jossa lasku tule myöhemmin takaisin entistä suurempana. Vanhenevien ihmisten kuntoutus on yksi näistä ja kovin myös tutkittu alue. Kuntoutuksen avulla saadaan paitsi laadukkaampia elinvuosia yksilöille, myös pienennetään tulevia sairaanhoidon kustannuksa ja pidennetään työuria. Nuorten mielenterveydenhoidon laiminlyönnin kustannukset ovat paljon pidempiaikaisia, kun menetetään monen ihmisen tuleva tasapainoinen elämä ja tehokas, motivoitunut työskentely yhteiskunnan jäsenenä.

Meidän tulisi hyvinvointialueilla ja yhdessä tutkijayhteisön kanssa tarkastella kustannusvaikutuksia, kun ihmisten kuntoutusta laiminlyödään tai, kun kuntoutus tehdään vasta sairauden hoidon jälkeen. Tuolloin tulokset ovat vaatimattomampia ja kustannukset suurempia. Tätä ennkoivaa kuntoutustyötä ei nyt tue se, että hyvinvointialueet rakennettiin siten, että perustervydenhoito ja erikoissairaanhoito jätettiin eri organisaatioihin. Väestömme vanhenee kovaa vauhtia ja koko väestömme kannustaminen liikkumaan ja kuntouttaminen eri vaivojen tullessa tulee nähdä taloudellisesti kannattavana panostuksena. koska se sitä on. Tästä on tuloksia esimerkis Helsingin yliopistossa jukaistuissa tutkimuksissa.

Nuorten mielenterveyden haasteista keskustellaan kovin paljon ja asia on vaikeasti puututtava. Seuraukset nykymenolla ovat kuitenkin mittavia yksilöille ja yhteiskunnallemme. Nuorten aikuisten huumeiden käytön lisääntyminen on yksi hälyttävä merkki asiasta. Hyvinvointialueila tulee yhdessä kuntien, eri järjestöjen ja tutkijayhteisöjen kanssa asettaa konkreettiset tavoitteet ja toimet nuorten mielenterveyden haasteiden vähentämiseksi. Kyse on kovin tärkeistä investoinneista tulevaisuuteen.