Työskennellessäni nykyistä nuorempana 1980-luvun lopulla Nokian strategiaosastolla Eurooppalaiset teollisuusjohtajat olivat perustaneet  vuonna 1983 Europena Round Table -organisaation edistämään Euroopan kilpailukykyä ja sitä kautta vahvistamaan Euroopan yhtenäisyyttä.  Pääjohtaja Kari Kairamo oli aktiivinen organisaatiossa ja minut nimettiin Nokian edustajana nuorten ryhmään (youth conferences). Kokoonnuimme joitakin kertoja  eri paikossa Eurooppaa yhdessä muiden samanikäisten kanssa eri maiden suuryrityksistä. Muistan kuinka käsittelimme konferensseissa europpalaisuuden henkeä,  vahvaa ja yhtenäistä sivistystaustaa ja eurooppalaisia arvoja. Oli aika ennen Berliinin muurin kaatumista ja nykyisen EU:n perustamista Maastrichitin sopimuksen  kautta vuonna 1993. Kun tänä päivänä seuraan keskustelua ja haasteita EU-alueella sekä nationalististen virtausten voimaa, voin vain ihmetellä miten eri tavoin eurooppalaisuudesta ja sen yhteisistä arvoista nyt puhutaan. Yhteinen arvoperusta ja yhteisyyden olemus lienee kuitenkin edelleen pohjalla käytännön tekemisille.

EU:n jäsenvaltioiden pitkäaikainen velkaantuminen ja  Covid19-pandemian aiheuttama kriisi on asettanut EU:n sellaiseen haasteeseen, että on hyvä muistella Euroopan yhdentymisen tärkeitä taustasyitä ja lukuisia positiivisia asioita, joita EU:n mekanismien kautta on toteutettu. Jos tuijotetaan vain lyhyen tähtäimen kansallisia etuja ja pyritään pitämään kiinni siitä, että kunkin yksittäisen jäsenvaltion vastuut eivät kasvaisi toisten – erityisesti Italian ja Espanjan – holtittomaksi sanotun taloudenpidon vuoksi, unohdetaan yhtenäisyyden ja keskinäisriippuvuuden tuomat edut. Yhteisen Eurooppalaisen arvoperustan ja oikeusvaltioperiaatteen voima suhteessa muuhun maailmaan on viime vuosina noussut entistäkin tärkeämmäksi Yhdysvaltojen ja Kiinan omaa napaansa korostavan kehityksen johdosta.

Euroopan ja EU:n merkitys näyttäytyy tärkeällä tavalla esimerkiksi ympäristöpolitiikassa ja sen kytkemisessä pitkäjänteisellä tavalla talouden terveeseen kehitykseen. Alkuvuodesta 2020 julkistetussa Green Dealissa on asetettu EU:lle ja se toimille tärkeitä ja hyvin valmisteltuja tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumisessa ja teollisuuden rakenteen kehittämisessä. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on korostanut Greend Dealin merkitystä ohjenuorana Korona-pandemian jälkeisessä ”vihreässä elvytyksessä” ja keinona rakentaa toimivaa mallia esimerkkinä muulle maailmalle. Monen muun yhteiskunnalle tärkeän toimen osalta yhtenäisesti toimivan EU:n merkitys on tärkeä, mutta osin huomaamaton kansalaisille . Mainittakoon eräänä yksittäisenä esimerkkinä vaikkapa EU laajuiset lääkehyväksynnät, jotka tuovat etua kansalaille ja yrityksille erityisesti markkinoiltaan pienessä Suomessa.

Saksan ja Ranskan johtajien aloitteesta lähteneeseen EU-komission ehdotukseen 750 miljardin euron elvytysrahastoon on suhtauduttu suhteellisen positiivisesti. Keskustelussa on pitäydytty vahvasti taloudellisissa intresseissä, mikä loogista onkin. Ymmärretään, että eteläisen Euroopan valtiot tuskin pystyvät normaalilla tavalla selviämään mittavista lainoistaan, joita pandemia-aika lisää merkittävästi ja vaarassa on koko Euroopan talous. Valitaan  mekanismiksi sitten lainojen, avustusten tai EKP:n toimien yhdistelmä noin tai näin, riskiä kriisitilanteen kärjistymisestä kaikkien osalle maksettavaksi ei voida väistää. Vaikka on tärkeää, että Suomikin suhtautuu rakentavalla tavalla eri vaihtoehtoihin, naiivi ei tarvitse olla – mutta realisti. On taustalla pidettävä mielessä Euroopan ja EU:n yhteisen perustan vaaliminen sen myönteisten seikkojen vuoksi. Mielestäni tärkeintä on, että voidaan rakentaa mekanismit, joiden kautta mahdollistetaan vaikuttaminen EU:n suunnalta niiden valtioiden toimintaan, jotka ovat huolehtineet taloudenpidostaan muita holtittomammin. Apua annetaan, muttei ehdoitta. Tämä on kaikille eduksi.

Samalla, kun keskustellaan EU:n elvytysrahaston muotoilusta, on hyvä aika muistuttaa julkisessa keskustelussa Euroopalaisista yhteistä arvoista, sivistysperinteistä, yhteisön eduista ja rauhan jatkumisesta toisen maailmansodan jälkeen lähes koko Euroopassa Euroopan yhdentymismekanismien auttamana. Katsotaan myös ennen muuta eteenpäin. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen  sekä luonnon resurssien liikakäyttö uhkaa nykyisiä ja erityisesti tulevia sukupolvia – myös lisääntyvien pandemioiden kautta. Toivottavasti EU:n Green Deal saa arvoisensa huomion ja voi toimia välineenä vahvistaa Euroopan kilpailukykyä kestävällä tavalla ja auttaa Eurooppaa toimimaan maailman suunnan näyttäjänä. Yhteiset edut ohittavat merkityksellään useassa kohdin sisäänpäin kääntyneiden kansallisten etujen tuloksellisuuden.