Ukrainan tapahtumien jälkeen on yhä useampi poliitikko liputtanut Nato-jäsenyyden puolesta. Logiikka on selkeä. Venäjä näyttää Ukrainassa ja sitä ennen Georgiassa sotilaallista agressiivisuutta, joten Suomenkin on turvauduttava Natoon, joka parhaiten suojelee sotilaallisena liittona. En kannata tätä suoraviivaisinta ajattelua. Venäjän presidentti Putin johtaa Venäjän käyttäytymistä sekä entisen Neuvostoliiton alueen valtioita kohtaan, että myös monia omia kansalaisiaan kohtaan häikäilemättömällä agressiivisuudella – ja saa vielä kansansa suosion. Hänen ja venäläisten käyttäytymisessä näkyy kuitenkin tietty loogisuus, jota voi ymmärtää vaikkei kannattaa.

Voidaan valita vastakkainasettelun lisääminen tai toisenlaisempi tie. Kun Neuvostoliitto kaatui, moni Venäjän eliittiin ja muuhunkin osaan kansaa kuuluva uskoi ja toivoi, että Venäjä voisi lähestyä Eurooppalaisia arvoja ja arvostusta – pitkän kommunismin ikeen alla elämisen jälkeen. Jeltsinin aikana talous kehittyi kuitenkin surkeasti ja maailmalla venäläisiin suhtauduttiin aika vähäisesti arvostaen. Ei ollut oikein mitään mihin Venäläisten kansallinen itsetunto olisi voinut tukeutua; venäläisiin suhtauduttiin vielä kuin puoliksi neuvostokansalaisiin, mutta suurvallan aseman menettäneinä ja talouden romahtaneena. Suuri osa Neuvostoliitosta oli eronnut uudesta Venäjästä. Arvostuksen puuttuminen ja itäiseen Keski-Eurooppaan laajentuneen Naton paine edesauttoi  Putinin agressiivisesti pullistelevan ja kansalaistensa vapautta rajoittavan vallankäytön nousua. Kansa halusi lisää arvostusta ja itsetuntoa – näin myös osa venäjänkielisistä entisissä Neuvostoliiton uusissa valtioissa kuten Ukrainassa.

Suomi rakensi Paasikiven ja Kekkosen linjan paljon konkreettisemman uhan alla kuin, mistä nyt on kyse. Vanhaa muistelee vain fossiilit joidenkin mielestä, mutta oli tuossa tietty loogisuuskin. En näe Putinin uhkaa sotilaallisesti Suomelle samoin kuin entisen Neuvostoliiton alueen valtioille. Parhaiten uhkaa liennytetään, jos joku osoittaa arvostusta Venäjän kansaa kohteen, vaikkei hyväksykään Putinin johtamia toimia. Kultarannan keskusteluista on saatu viestejä lähinnä sotilaallisen puolustamisen kannalta. Kuitenkin presidentti Niinistö totesi, ettei Suomen oma puolustus ei ole riittävä. Sillä ei olisi kummoistakaan merkitystä, jos Venäjä päättäisi hyökätä Suomeen. Silti uskon, että paras turvammee on Venäjän arvostaminen ja pysyminen pois Naton jäsenyydestä. EU jäsenyydellä on tässä merkityksensä. Suomi  kansakuntana myös parhaiten pieneltä osaltaan liennyttää kokonaisuutenakin kiristynyttä ilmapiiriä. Suomi toimikoon oman etunsa eteen arvostamalla Venäjää ja venäläisiä muita enemmän, vaikkei voikaan hyväksyä maan aggressiivisia toimia ja tiedon vääristelyä Ukrainassa.