Vuoden 1997 ensimmäisenä pävänä – siis yli 26 vuotta sitten – päätin aloittaa kolmen kuukauden kokeilun olla syömättä lihaa. Puolisoni ja perheeni seurasi mallia. Herkulliseksi kokemiani ruokia a lkoi syntyä soijasta, linsseistä, herneistä ja tofustakin minulle uudenlaisia . Hämmästyttävää oli kääpiösnautserimme SirGordonin toiminta. Hän kieltäytyi syömästä aiemmin herkkunaan pitämiään nakkeja. Halusi olla osa perheen toimintaa. Kolme kuukautta kului, mutta uudet ruokailutavat oli omaksuttu. Tuo ”kokeilu” on nyt jatkunut tähän päivään. Ainoa tuolloin kokemani muutos oli, että ruokailun jälkeinen ähky on oleelliselta osin poistunut.

Kun kavereille selvisi uusi valintani, sen syitä kyseltiin. Normaalisti antamani selitys oli totuuspohjaisesti, että eräs terveyssyistä lihan syönnin päättänyt tuttavani kertoi, että muutoksen jälkeen hän nukkui vuorokaudessa tunnin vähemmän. Tämä kuulosti hyvältä ja halusin samaa. Yritin sitten väistellä kysymystä, kun kysyivät syntyikö tuo haluttu muutos. En halunnut tuputtaa muille valintaani enkä ainakaan sen eettisiä syitä. Huomasin monelta tulevan erilaisia selityksiä omasta lihan syönnistään, kun valintani paljastui.

Niitä todellisia syitä päätökseeni en halunnut tuoda alkuaikoina esille. Teuraaksi kasvatettujen eläinten kohtelu ei tuntunut minusta hyvältä ja ekologiset seikat näin varsin merkittävinä. Peltoalan mittava käytttö eläinten rehun tuotantoon ja muut ympäristölle haitalliset seuraukset voitaisiin pienentää lihan syönnin reilulla vähentämisellä tai lopettamisella. Minä pidin ja pidän lihasta, mutta kovin äkkiä opin, että ilman lihaakin syntyy kovin herkullista ruokaa. Ja syönhän toki kalaa ja myös vapaana kasvavaa riistalihaa. En siis ole kasvissyöjä.

Erään kerran insinööriystäväni olivat meillä kylässä noin vuonna 2002 ja Anu oli laittanut herkullista spagettia. Vieraat ylistivät ruuan herkullisuutta ja sain heidät helposti santsaamaan tätä maittavaa ”jauhelihakastiketta” tummalla spagetilla. Oikeassa vaiheessa totesin ohimennen, että mukava, kun pidätte tuosta soijakastikkeesta. Suuta kohti ojennetut haarukat pysähtyivä ja ilmeet vakavoituivat. Vaivihkaa lautaset siirtyivät keittiöön ja vatsat näyttivät tulleen täyteen.

ICT-alan toimitusjohtajalta ei yhteisissä juhlissa odotettu tuohon aikaan tällaista syöntirajallisuutta. Usein keittiöstä tuleva tarjoilija kailotti tullessaan kuuluvasti, että kenelle tulee tämä kasvisannos? Minä kun yritin pitää matalaa profiilia. Useammin kuin kerran annostani tarjottiin talousosastolla enemmistönä toimiville naisilla ja hämmästys oli suuri, kun joku osoitti miestoimitusjohtajaa. Keski-Suomessa pidimme samassa majatalossa kesäjuhlat useampana vuotena ja kerran assistenttini soittaessa varausta tehdäkseen paikan emäntä sanoi, että muistamme kyllä yrityksen hyvin. ”Teidän tomitusjohtajannehan ei syö lihaa.” Se oli maalaisemännänne mieleen painunut poikkeukselliseksi kokemansa asia.

Asenteen ja tavat ovat muuttuneet viime aikoina radikaalisti. Tunnemme hyvin, että ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä lihan syönnin radikaali vähentäminen on keskeinen keino. Yli kolmannes viljelyalasta käytetään eläinrehun tuotantoon ja esimerkiksi Amazonin metsiä on kaadettu mittavasti eläinrehussa käytettävän soijan viljelemiseksi ja kovasti vienti kasvanut Kiinaan, jossa myös ylilhavuus on kasvanut jo vuosia kovalla tahdilla länsimaisten pikaruokailutapojen saattelemana.

Monet ovat lopettaneet punaisen lihan syömisen, mutta jatkavat kanan tai broilerin syöntiä. Risto Isomäki on kirjoissaan tuonut varsin perustellusti esiin sen, että broilereiden tehokasvatus sisältää paitsi eri lihankasvatuksen ympäristö- ja eettiset ongelmat, näiden lisäksi ne lisäävät merkittävästi uusien pandemioiden – tyyppiä Korona – riskiä. Kun tehotuotannon samankaltaisen geeniperimän broilereita pidetää ahtaissa tiloissa suuria määriä ja lähekkäin, kasvaa uudenlaisten pandemian aiheuttamien virusten riski ja niiden leviämisvauhti logaritmisesti Isomäen kattavien tutkimustietojen keräysten mukaan.

Nyt ei enää ihmetellä lihan syönnin poisjättämistä ja yhä usemapi nuori on ulottanut syömistapansa myös vegaanisuuteen. Minusta on tärkeää antaa kullekin mahdollisuus tehdä omat valintansa. Toisten arvostelu ei auta – mihinkään suuntaan katsottaessa. Aina löytyy haluttaessa kritisoitavaa.

Olin tässä yhtenänä päivänä lounasbuffetin jonossa ja ryhdyin keskustelemaan nuoren naisen kanssa ja hän tunnusti olevansa kasvissyöjä. Kerroin, että minäkään en syö lihaa. ”Ai, koska lopetit”: hän kysyi. Kerroin, että vähän yli 25 vuotta sitten. Ilme oli metka.