HS Mielipide 19.03.22/ Ukrainan tapahtumien myötä Suomessa on levinnyt osin tunteiden pohjalta näkemys edetä kiireellä kohti Natoon liittymistä. Myös Helsingin sanomat esitti pääkirjoituksessaan 18.3.22 että ”Suomen paikka on Natossa” ennen ulkopoliittisen johtomme linjausta asiassa. On syytä tarkastella viileästi myös niitä perusteluja, jotka puoltavat linjaa olla liittymättä tässä tai myöhemmässä vaiheessa Natoon. Tilanne on tärkeää katsoa sekä tämän hetken, että pidemmässä aikaperspektiivissä.

Lyhyellä tähtäimellä Suomen osalta ei ole minkäänlaista vaaraa Venäjän hyökkäyksestä. Se ei pysty valtaamaan edes Ukrainaa ja näyttää selvältä, että Venäjä ei pääse tavoitteeseensa suunnitellusta Ukrainan haltuun ottamisesta. Kun Ukrainaa ei kokonaan valloiteta, ei tälliseen tilanteeseen mitenkään sovi hyökkäys maahan, joka ei edes kuulu Neuvostoliiton aikaiseen ”slaavilaiseen imperiumiin”.

Putin Venäjän johdossa on ajettu nurkkaan ja taloudellinen ja muu paine kasvaa – myös Venäjän sisältä. On varsin mahdollista, että Putinin matka katkeaa jo kesän korvilla. Suomen on hyvä seurata tämä kehitys. Nato-yhteydet on hoidettu Suomesta niin taitavasti, että ajatus kiireestä liittymispäätökseen on liioiteltu.

Suomella on roolinsa myös laajemmin – siis koko läntisen Euroopan kannalta. Juuri tällä hetkellä on parempi, että Putinilla on aito uhka Ruotsin ja Suomen liittymisestä Natoon kuin, että liittyisimme ja Putin saisi lisäpontta lännen ”uhkatoimista”. En halua, että menetämme toivomme siitä, että jonain päivänä voimme nähdä Venäjällä demokratiakehitystä. Tätä Suomi voi osaltaan edistää, kun siihen tilaisuus tulee.

Putinin käynnistämän Ukrainan siviilien teurastuksen herättämien tunteiden ei tule ohjata päätöksentekoamme tässä kauaskantoisessa asiassa. Presidentti Niinistö näyttää hallitsevan vaativan tilanteen. Ei kannata hosumalla heittää roskakoppaan vuosikymmenten aikana rakennettua erityisasemaa suuren Venäjän naapurina.