T&T – Puheenvuoro/18.6.2020/ Koronakriisi on osoittanut, että valtiovalta kykenee tarvittaessa voimakkaisiinkin toimiin kansalaisten terveyden turvaamiseksi – rajoittamaan jopa kansalaisten liikkumista. Ilmastomuutoksen uhka maapallolle ja tuleville sukupolville on koronakriisiäkin suurempi. Toimenpiteillä ilmastomuutoksen hidastamiseksi on kiire, mutta konkreettisia toimia koskeva päätöksenteko etenee hitaasti. Osaksi on kysymys valmistelusta. Valmistellaan ”tiekarttoja”, kun pitäisi valmistella päätöksentekijöille toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.

Hallitus on tunnistanut liikenteen välttämättömän roolin osana kunnianhimoista hiilineutraaliustavoitettaan ja kirjannut ohjelmaansa: ”Käynnistetään kestävän liikenteen vero- ja maksu-uudistus, joka vähentää päästöjä.” Valtiovarainministeri Mika Lintilä asetti 30.8.2019 työryhmän selvittämään liikenteen verotuksen uudistamistarpeita ilmastotavoitteiden ja valtiontalouden näkökulmasta. Liikenteen päästöt halutaan puolittaa vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Liikenne vastaa yli 20 %:n osuudesta ilmastopäästöistämme. Tieliikenteen osuus on noin 90 % ja valtaosa syntyy henkilöautoista. Sähkö-, kaasu- ja hybridiautojen määrä kasvaa ripeästi, mutta niiden osuus pysyy marginaalisena vielä vuosia. Sähköautojen osuuden kasvua rajoittaa maailmanlaajuisesti myös akkumineraalien saatavuuden haasteet. Autokannan uudistuminen tapahtuu liian hitaasti.

Ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää vaikuttamista paitsi autokannan uudistumiseen myös ajamisen määrään. Pitkään on oltu sitä mieltä, että ajamisen määrään voitaisiin vaikuttaa parhaiten sosiaalisesti ja alueellisesti kestävällä tavalla siirtymällä ajoneuvon käytön ja ympäristökuorman mukaiseen verotukseen. Tällöin nykyinen autovero ja ajoneuvovero korvattaisiin älykkääseen teknologiaan perustuvalla kilometriverotuksella.

Käytön mukaista älykkääseen tiet0- ja viestintätekniikkaan perustuvaa verotusta on valmisteltu aikaisempien hallitusten aikana niin meillä kuin muuallakin. Valtion verotuottojen turvaaminen on nyt tullut ajankohtaiseksi verotuottojen hupenemisen siintäessä horisontissa autoilun sähköistyessä. Ruotsissa on selvitetty samoista syistä kilometriverotusta.

Nestemäisten polttoaineiden valmisteveron korottaminen ei ole toimiva ratkaisu, koska se osuisi samalla painolla kaupunkikeskuksissa ruuhka-aikana ajavaan kuin syrjäseudun autoilijaan, jolla ei ole muita kulkumuotoja tarjolla. Sitä paitsi dieselöljyn hinta edustaa kolmasosaa kuorma-autoliikenteen kustannuksista Suomen muutoinkin korkeissa logistisissa kustannuksissa. Hallitusohjelmassa mainitut ruuhkamaksut soveltuvat pääkaupunkiseutua paremmin miljoonakaupunkeihin, kuten esimerkiksi Lontooseen, joissa ilmanlaatu- ja ruuhkahaitat ovat merkittäviä.

Satelliittiperusteisesta järjestelmästä keskusteltaessa on noussut esille erityisesti mahdollinen yksityisyydensuojan vaarantuminen. Järjestelmän ei tarvitse toimiakseen välittää tarkkaa paikka- ja kulkutietoa. Verottajalle riittää tieto alueesta ja ajetuista kilometreistä. Työryhmän olisi hyvä selvittää tämä kysymys perusteellisesti, jotta voitaisiin välttää virheelliset käsitykset.

Toinen huoli on verotustiedon keräämisen korkeat kustannukset. Käytettävissä olevat eri vaihtoehdot tulisi selvittää perusteellisesti. Markkinaehtoinen vaihtoehto voisi olla sellainen, jossa auktorisoidut ajotieto-operaattorit keräävät viranomaisten päättämät tiedot käyttäen hyväksi olemassa olevia viestintäverkkoja. Tällöin operaattorit voisivat tarjota samalla autoilijoille tarpeellisia digitaalisia palveluita. Autolaitteet ja tiedonsiirto kustannettaisiin markkinaehtoisesti.

Nykyaikaiset ajoneuvolaitteet voivat hyvin luotettavasti tallentaa kilometritiedot. Paikannus voidaan toteuttaa yhdistelmänä eri satelliittiverkkoja. Häiriöt mobiiliverkoissa eivät estä tiedon toimittamista, koska tietoja ei ole tarpeen toimittaa reaaliaikaisesti. Näin järjestelmästä saadaan verotustakin varten luotettava. Jos myös autovakuutus siirtyy ajoperusteiseksi, se edesauttaa päästöttömyyttä ja liikenneturvallisuutta.

Liikenteen ympäristötavoitteet vaativat laajaa valikoimaa taloudellisia ja muita ohjauskeinoja. Autoverotuksen rakennemuutos voisi osaltaan edistää autokannan ja liikennejärjestelmän uudistumista ympäristön ja liikenneturvallisuuden kannalta hyvään suuntaan. Valtiovallan toimet liikenteen älykkäässä ympäristöohjauksessa vahvistaisivat alan suomalaista osaamista vientiäkin ajatellen.

 

Vesa Helkkula ja Juhani Korpela, LVM:n entinen kansliapäällikkö