Pääministeri Jyrki Kataisen ja Eurooppaministeri Alexander Stubbin Ankaraan ja Istanbulin 18.-20.4.2012 suuntautunut poliittisia ja yritysdelegaatiotapaamisia sisältänyt matka oli tehokas ja välitön. Turkin talous on  kasvanut pääministerinsä Erdoganin aikana viuhaa tahtia ja yli 70 miljoonan asukkaan maa sisältää mittavan ja kasvavan markkinan.  On ymmärrettävää, että matkalle osallistui jopa noin 40 yritysedustajaa. Ministerimme tekivät kaikin tavoin voitavansa auttaessaan suomalaisten yritysten myynnin ja yhteistyön rakentumista Turkissa. Silmiinpistävää oli Kataisen ja Stubbin toiminta pienten ja keskisuurten yritysten eteen. Turkilla ja turkkilaisilla on poikkeuksellisen lämpimät suhteet Suomeen ja suomalisten kanssa ja molemmilla puolilla on vilpitön halu eri alojen yhteistyön lisäämiseen. Isäntämme toki muistuttivat siitä, että kauppavaihtomme on voimakkaasti Suomelle positiivista ja että yritysten väliseltä yhteistyöltä toivotaan muutakin kuin suoraa vientiä. Vaikka ministereillämme oli jo yhdessä

(More)…

Aloittaessani Nokiassa 1980-luvulla opintojeni lopussa ja siirryttyäni pian pääkonttorin strategiaosastolle hämmästelin Nokian toimintatapoja. Ensi silmäyksellä yritys näytti organisoimattomalta – näytti olevan sellainen toimintakulttuuri, että yksi jos toinenkin sai tehdä oman tahtonsa mukaan aika pitkään mitä halusi. Vähitellen ymmärsin, että tämä organisoimaton vapaus olikin Nokian ydinvahvuus yhdessä yritykseen syntyneiden muiden toimintatapojen kanssa. Asioita sai aloittaa ja tehdä, mutta aina löytyi joku, joka päätti asiasta – useimmiten nopeastikin. Lisäksi töitä tehtiin paljon ja sitä myös pidettiin esillä. Yrityskulttuuri ei ole enää muotisana, mutta asia on pysynyt. Nokia on kasvanut mittavasti ja siirtyi 1990-luvulla uuteen kokoluokkaan. Se nousi edellisestä pahasta ahdingosta 90-luvun alussa, kun ostetut televisiotehtaat Euroopasta  ja Ericssonin Datayksikkö olivat viedä Nokian polvilleen. Väitän, että vahva yrityskulttuuri, jota Kairamon ajan kasvatti Jorma Ollila pystyi silloin vahvistamaan

(More)…

Puolustusministeri  Wallinin  edesottamukset Dragsvikin varuskunnan säilyttämisessä herättivät pintaan hetken julkisuudesta poissaolleet paineet ruotsinkieltä kohtaan.  Suomenruotsalainen kulttuuri ja toinen kansalliskielemme on kasvavassa puristuksessa ruotsia äidinkielenään puhuvien vähetessä ja monikielisyyden lisääntyessä. Ruotsinkieli  Suomessa pohjoismaisena perintönä , käytännön hyötynä ja kulttuurillisena rikkautena ei säilyne vain nykykeinoin.  Ruotsinkielen säilyttäminen kansalliskielenämme on kuitenkin tärkeää. Suomenkielisten perustama Kansalliskielten Tuki ry, jonka hallituksessa toimin  työskentelee molempien kansalliskielten säilyttämiseksi. Peruskysymys on toimiiko  ruotsinkielisyyden ja sen kulttuurin linnoittuminen edelleen omaan vahvaan piiriinsä parhaana keinona ? Onko vastassa suojaavien  raja-aitojen murtuminen  ja vähittäinen suomenruotsalaisuuden liukeneminen suomenkielisyyteen ? On varmastikin olemassa kolmaskin tie.