Minua pohditutti jo nuorella iälläni se, mikä on yrityksen ensisijainen tehtävä yhteiskuntamme toimijana. Useat lähtevät siitä määritelmästä, että yrityksen tarkoituksena on tuottaa omistajilleen voittoa. Itse muistan alakoulun yhteiskuntaopin tunnilta kuvan, jossa kerrottiin, että yrityksen tehtävänä on tuottaa muille yhteiskunnan jäsenille tuotteita ja palveluita.

Jo vuosikymmeniä yritysten strategiatyössä ja toimitusjohtajana toimittuani olen edelleen sitä, mieltä, että yrityksen tehtävänä on itse määrittämänsä missionsa tai tehtävän mukaisesti tuottaa asiakkailleen lisäarvoa ja ottaa vastuullinen paikkansa yhteiskunnan jäsenenä, minkä seurauksena yritys tekee tulosta ja tuottaa taloudellisesti osakkeenomistajilleen.

Michael Porter ja Mark Kramer esittelivät Harward Business Review`ssa vuonna 2011 uudenlaiseksi kertomansa ajattelukonseptinsa ”Creating Shared Value”. Johtoajatuksena oli se, että yrityksen luodessa arvoa yhteiskunnan eri toimijoille lyhyen tähtäimen asiakastarpeen täyttämisen lisäksi, yritys tuottaa pidemmällä tähtäimellä entistä paremmin voittoa. Tämän siteeratun konseptin ja artikkelin kirjoittamisen taustalla vaikutti edellisinä vuosikymmeninä lisääntynyt arvostelu yritysten itsekästä toimintaa ja erilaisia väärinkäytöksiä kohtaan. Kirjoittajat halusivat, että ”kapitalismi keksitään uudelleen”.

Taustalla vaikutti myös luonnon resurssien riistämiseen ja ilmastokriisiin sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät paineet. Yrityksiä oli lisääntyvästi ja aiheesta arvosteltu vastuuttomuudesta. Porter ja Kramer halusivat kääntää logiikan toiseen asentoon. Kun yritykset toimivat yhteisen ja laajemman edun ja vastuun mukaisesti, nämä toimet palautuvat yrityksen ja sen omistajien eduksi.

Kyseisen artikkelikirjoituksen jälkeen ja osaltaan ennen sitä on tapahtunut paljon yritysten vastuullisuuden kehityksessä sekä uudenlaisissa ratkaisuissa, joilla yritykset hakevat ja tuovat ratkaisuja moniin maapallomme yhteisiin ongelmiin. Tätä edesauttaa jatkuvasti lisääntyneet vaatimukset ESG (Environmental, Social and Governance) raportoinnista sekä investoijien kasvaneet vaateet yritysvastuun osalta. Julkisen vallan toimet, joista viime vuosina on ollut erityisen näkyvää EU:n Green Deal ja taxonomian kehittyminen ovat edesauttaneet muutosta samaan suuntaan.

Porterin ja Kramerin ansioksi – vielä osin tarkemmin eri riippuvuuksiin pureutumattomassa artikkelissa – voidaan katsoa erityisesti se, että yrityksen roolin ja tehtävän kytkeminen yhteiseen etuun ja arvonlyöntiin. Vastuullisuus ja kestävän kehityksen mukaiset ratkaisut tulee olla  alusta alkaen osana yritysten strategiaprosessia ja toimintaa. Näin saavutetaan parhaat tulokset yrityksen ja yhteiskunnan kannalta.

Yritys siis määrittää itse oman tehtävänsä ja paikkansa yhteiskunnassa tuotteiden ja palveluiden tuottajana ja roolinsa arvoketjussa. Tämä tehtävä tulee toteuttaa rakentaen yhteiskunnan yhteistä etua ja arvoa laajasti. Kun tämä työ tehdään ammattitaitoisesti hyvästä johtamisesta lähtien, yritys voi myös maksimoida tuloksensa. Yrityksen tuloksen tuottaminen omistajille ei ole siis yhtiön varsinainen tai ensisijainen tehtävä. Se on seuraus siitä, että yhtiö toteuttaa määrittämänsä tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla, kilpailijoitaan paremmin ja henkilöstön ammattitaidolla ja innostuksella