Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen seurauksena länsimaat lähtivät lisäämään merkittävästi Venäjään kohdistuvia taloudellia painostustoimia, joita oli käynnistetty jo Krimin valtauksen jälkeen. Monet Suomessa ja lännessä toivovat, että Venäjään kohdistuvat pakotteet voisivat viedä maan taloudellisesti polvilleen. Merkittävällä tavalla fossiilisten polttoaineiden viennistä riippuvainen Neuvostoliittohan ajatui taloudelliseen romahdukseen 1980-luvun lopulla. Voisiko Venäjälle käydä nyt samalla tavalla? Ikävä kyllä  silloisen Neuvostoliiton ja nykypäivän Venäjän taloudelliset rakenteet poikkeavat merkittävästi toisistaan.

Mihail Gorbatsovin tullessa valtaan Neuvostoliitossa 1980-luvun puolivälissä hän peri johdettavakseen valtion, jonka viennistä yli 60 % tuli öljystä ja kaasusta. Öljyn hinta oli myös ollut laskeva 1970-luvun öljykriisien jäätyä taakse ja Neuvostoliitto ei kyennyt ripeästi kasvattamaan öljy- ja kaasutuotantoaan tuotannollisten ongelmien vuoksi. Maatalouden tuottavuus oli romahtanut Neuvostoliitossa sen kolhoosiviljelyssä ja jo Stalinin aloittama maatalousväestön siirto raskaan teollisuuden tuotantoon oli luonut perustaa maatalouden kasvaville ongelmille. Tämän päivän Venäjä on merkittävä viljan, erityisesti vehnän, viejä. Neuvostoliitto oli 1980-luvulla ajatunut maailman suurimmaksi maataloustuotteiden tuojaksi. Sen maatalous oli hyvin tehotonta valtavista maa-alueista huolimatta.

Venäjän viennistä noin 45 % koostuu fossiilisista polttoaineista ja niistä jalostetuista jatkovalmisteista. Hintakehitys on myös ollut viime vuosina positiivista. EU:n asettamalla hintakatolla ei ole merkittävää vaikutusta. Ostajia on Euroopan lisäksi entistä vahvemmin Aasiassa, eritoten Kiina ja Intia. Venäjän teollisuus on edelleen suhteellisen kehittymätön verrattuna useimpiin länsimaihin, mutta metalliraakaaineiden ja näistä jalostettujen jatkojalosteiden osuus on 10 %:n luokkaa viennistä samoin kuin viljan osuus. Lisäksi Venäjä vie kultaa ja muita arvometalleja. Koneiden ja ICT:n osuus on suhteellisen pieni. Huolimatta siitä, että fossiiliten polttoaineiden osuus viennistä on hyvin merkittävä se on kuitenkin selvästi pienempi kuin Neuvostoliitossa 1980-luvulla. Toimivan maataloustuotannon vuoksi ruoka ei maasta lopu pakotteiden seurauksena.

Öljytuotteet ja raaka-aineet ovat joka tapauksessa edelleen keskeisessä asemassa Venäjän taloudessa. Mitä voimakkaampi on siirtymä kohti vaihtoehtoisia energialähteitä ilmastokriisin saatteemana, sitä enemmän Venäjä menettää vahvaa perustaa öljy- ja kaasutuotteillaan. Mikäli Eurooppa pystyy siirtymäänsä kiihdyttämään ja vähentämään nopeasti Venäläisten energiatuotteiden käyttöä, sitä enemmän se heikentää Venäjän taloutta. Köyhimmillä ja väkirikkailla mailla halu ja pakko käyttää myös vielä lisääntyvästi venäläistäkin energiaa tuo kuitenkin Venäjälle turvaa.

Venäjän talous on suurista heikkouksistaan huolimatta selvästi vahvempi kuin Neuvostoliiton talous 1980-luvulla, jolloin länsimaat jopa auttoivat Gorbarsovin Neuvostoliittoa rahoituksella. Venäjä ei taloudellisesti romahda, vaikka talous jatkaa supistumistaan myös tämän vuoden jälkeen muutamia prosetteja vuodessa. Taloudellisen romahduksen sijaa polvillee meno tulisi tapahtua henkisellä puolella eli uskon mentyä nykyhallintoon. Sitä voi edistää talouden kuristaminen.

Ukrainan kansan ja maan pelastaminen ja länsimaisen kansalaisyhteiskunnan turvaaminen edellyttää taloudellisten pakotteiden lisäksi mittavaa apua Ukrainan sodankäyntiin.