Työskentelin vuonna 1988 nuorena miehenä Nokian yhtymäjohdon yrityssuunnitteluosastolla. Nokia oli hiljattain toteuttanut suuret eurooppalaiset yritysostot kulutuselektroniikan ja tietokoneiden osalta ja Mikonkadulla ramppasi toimittajia Euroopan eri maista.

Erään kerran tuli saksalaisia  toimittajia suuresta sanomalehdestä haastattelemaan Nokian johtoa. Kukaan johdosta tai tiedotusosastolta ei ehtinyt ottamaan heitä vastaan, joten minut heitettiin paremman puutteessa ottamaan heidät vastaan.

Olin koko haastattelun kieli keskellä suuta, jotten sanoisi mitään väärää. Toimittajien lähtiessä kysäisivät eteisessä ohimennen näkemystäni 1980/81 voimaan tulleesta kesäajasta, koska siitä tuntui oleva eri puolilla kovasti puhetta. Sanoin, että mielestäni kesäaika on huono, koska lapsille jää vähemmän aikaa leikkiä valoisassa syksyllä.

Parin päivän päivän päästä tiedotusjohtajamme ilmestyi käytävälle sanomalehti kädessä ja kyseli tohkeissaan, kuka oli lausunut Nokian ja Suomen teollisuuden näkemyksenä, että kesäajasta olisi luovuttava muusta Euroopasta riippumatta. Lehdessä kerrottiin. että Nokian edustaja (Repräsentant)  oli asettanut perheasiat (Familienleben) liiketoiminnan edelle ja toivonut kesäajasta ja viisareiden siirtelystä luopumista… Ein Man der keine Kindern hat – siis mies, jolla itsellään ei ole lapsia.

Piilouduin huoneeseeni. Opin varovaiseksi toimittajien kanssa.