Nouseeko Japani vielä ?

Olin yhdessä Boardman Grow delegaation kanssa viikon matkalla Tokiossa tuutustumassa japanilaisiin ja Japanissa toimiviin yrityksiin ja laajasti muihin organisaatioihin. Vierailimme myös Osakan maailmannäyttelyssä. Lisäksi ohjelmassa oli  suurlähettilään katsaus poliittiselta ja historiallisesta suunnalta. Saimme kaikkien tapaamisten ja esitysten kautta mainion tilannekuvan Japanin taloudesta ja yhteiskunnasta. Maan ja kansan tilannekuvaa täydensi vielä oma tutustumisesni Kiotoon sekä japanilaisiin kylpylöihin eli onseneihin ja Ryokan-majapaikkoihin vieraillessani läntisellä rannikola Kanazavassa ja Kaga Onsenissa.

Japani oli vielä 1980-luvun lopussa maailman toiseksi suurin talous sen valtavan nopean talouskasvun ja uuden teollisen kehittymisen jälkeen. Nyt maan talous on jo vuosikymmeniä tallannut paikallaan ja näköpiirissä on, että Japani putoaa viidennelle sijalle myös Intian perään.

Japani on edelleen tavoiltaan ja kulttuuriltaan yllättävän eristäytynyt. Englannin  – saati muiden vieraiden kielten – taito on yleisesti rajallinen. Japanilaisten toimintatavat ja tiukat yhteiskuntaan omaksutut säännöt poikkeavat kovasti meille tutuista. Säännöt tekevät suurten ihmismassojen elon osaltaa toimivaksi, mutta monet säännöt näyttävät minun silmissäni lähes huvittavilta.

Talouden ohjauksessa on suuria eroavuuksia Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Korkotasoa on pidetty pitkään alhaalla ja näytetään pidettävän edelleenkin, vaikka hinnat ja palkat ovat pitkän paikallejäännin jälkeen lähteneet kohoamaan. Valtion velka on kasvanut reilusti yli 200%:n, mutta hämmästyttävää on se, että valtio on ottanut velkansa kotimaasta. Tämä kertoo siitä, että maassa on pääomia, joita merkillisen monet pitävät talletustileillään surkealla korolla. Samalla valuutan arvo suhteessa muihin valuuttoihin putoaa inflaation edetessä. Palkkataso isoissa japanilaisissa yrityksissä on selvästi länsimaita alhaisempi, mikä kertoo perinteisistä lojaliteetin arvoista, joissa vieläkin pysytään valtaosin yhden työnantajan palveluksiessa koko työura.

Tapaamamme yritykset, kuten Mitsubishi ja Fujitsu, puhuvat näyttävästi innovaatioiden tärkeydestä ja panostuksista kestävään kehitykseen. Näiden osalta konkretia on kuitenkin ohutta ja teollisuuden uusiutuminen on näin ollen hidasta, mikä selittää kasvun surkeutta. Startup-vierailuilla saimme huomata, että valtaosa uusista kasvuyrityksista myy ohjelmisto- ja tekoälykehitystä suurille yhtiöille kotimaassa ja kansainväliset merkittävät uudet innovattiot loistavat poissaolollaan näidenkin osalta.

Maan suuret 125 miljoonan ihmisen markkinat antavat  mahdollisuutta toimia yritystoiminnassa kovin sisämarkkinalähtöisesti. Kaukana ovat ajat, kun Japani toimitti yli puolet maailman puolijohteista. Nyt lukema on noin 10 %. Väestö on ikääntynyt jo tovin vauhdilla ja maahanmuuttajien määrä on marginaalinen, mikä kertoo jotain japanilaisten asenteista saarten ulkopuolisia kohtaan. Mikäli väestökehitystrendi jatkuu nykyisen kaltaisena ja maahanmuuttomääriin ei tehdä muutoksia, Japanin väestö kutistuu puoleen tällä vuosisadalla.

Vaikka japanilaisten yhteisöllisyys ja kärsivällisyys on antanut eväitä kestää pitkäaikainen talouden ja palkkojen huono kehitys, tyytymättömyys näkyy lisääntyvästi. Poliittinen johto onkin juuri vaihdossa kansan äänestäessä tilanteen mukaisesti. Kuitenkin – Japanin liberaalidemokraattinen puolue on ollut vallassa jo vuodesta 1955 ja sen syrjäyttämistä ei ole näköpiirissä. Puolueen sisällä on ihmisiä poliitisesta oikeistosta vasempaan laitaan, mikä kertoo tarinaa Japanin toimintatavoista ja poliittisesta kulttuurista.

Esille matkallamme tuli myös Japanin lisääntyvät panostukset puolustukseen ja yhteistyön tiivistyminen Euroopan valtioiden kanssa. Suomen maine on poikkeuksellisen positiivinen. Yhteiskunnissamme on huomattavia eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Japani tukee Ukrainaa sodassaan, kuten Euroopan valtiot. Venäjällä on edelleen Japanilta toisen maailmansodan jälkeen anastamiaan saaria.
Suuri kysymysmerkki on siinä, miten Japanin yritykset saavuttavat tuiki tärkeän innovaatiokyvyn tarvittavaa talouskasvua varten – ja miten vastataan globaaleihin kestävyyshaasteisiin. Näitä kaikkia asioita on käsitelty matkallamme laajasti.
Japanin yhteiskunta on hidas muutoksille, koska on totuttu yhteisen näkemyksen luomiseen ennen muutoksia. Tarvittavasta muutoksesta puhutaan jo yrityksissä paljon, mutta muutos ei ole realisoitunut – vielä. Uskon näkemäni ja arvioni perusteella, että positiivinen muutos tullaan vielä näkemään, kun paine edelleen kasvaa.
Tässä voi nähdä jotain samaa kuin meillä Suomessa.