Aluepolitiikasta elinvoimapolitiikkaan
Osallistuin työ- ja elinkeinoministeriön järjestämään seminaariin Vanhalla ylioppilastalolla otsikolla Uusi aluepolitiikka. Seminaarin paneelissa oli asiantunteva ja antoisa joukko suomalaisia mukaanlukien taiteilija Hanna Puu ja EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies. Ajatuspaja E2:n toimitusjohtaja, YTT Karina Jutila esitteli vakuuttavasti tutkimustietoa suomalaisten näkemyksistä Suomen koko alueen elinvoimasta huolehtimisesta. Useissa tutkimuksissa on systemaattisesti toistunut se tulema, että selkeä valtaosa suomalaisista haluaa koko Suomen pysyvän elinvoimaisena ja asuttuna ja kannantta julkisen vallan panostuksia tästä huolehtimiseen.
Itse Helsingissä sytyneenä ja kasvaneena olen usein ihmetellyt poliittisessa keskustelussa synnytettyä vastakkainasettelua kaupunkialueiden tai pääkaupunkiseudun välillä. Suomaliset laajasti eivät näe asiaa noin. On selvää, että pääkaupunkiseudustamme ja erityisesti Helsingistä on jatkettava kansainvälisesti positiivisella tavalla näkyvän keskuksen kehittymistä. Ristiriitaa maan kokonaisvaltaisen kehityksen ja elinkeinokehityksen kanssa ei ole. Päinvastoin: mitä vahvempi ja yhtenäisempi Suomi kokonaisuute on, sitä vahvempi ja houkuttelevampi on pääkaupunkiseutu myös ulkomailta katsoen.
Seminaarikeskustelussa verrattiin myös Helsinkiä muiden Euroopan maiden suuriin kaupunkeihin Roomaa ja Pariisia myöten ja esille tuli esimerkiksi näiden kaupunkinen ympärillä olevien aluieden ja lähiruuantuotannon merkitys kaupunkien ravintoloiden houkuttelevuudelle.
Kannatan esille tuotua ajatusta, että käytämme elinvoimapolitiikkaa aluepolittiika-sanan sijasta.