Suomi kaipaa tuloksia synnyttävää johtajuutta

Suomen luottoluokituksen lasku Standard & Poor asteikolla oli kohtuu odotettua. Vanhenevaan väestöön liittyvä kestävyysvaje ja rakennemuutosten tarve oli tiedossa jo ennen kuin nykyinen hallitus viime vaalien jälkeen aloitti.  Taloustilanteen ja vientikilpailykykymme heikkeneminen on nähty jo pitkään. Tälle asialle on tehty liian vähän ja liian hitaasti. Kokoomuksella hallituksen pääministeripuolueena on suurin vastuu asiasta.

Pääministerinä toiminut Jyrki Katainen toisti keskeisenä hallituksensa rakennemuutoksena kuntauudistusta ja siihen nivoutuvaksi aiottua sote-uudistusta. Tämä asiantuntijoiden ja kuntapäättäjien vastustama suurien kuntien malli ajoi karile huolimatta siitä, että kuntaministeri Virkkunen kävi sitä pitkin maata ajamassa voimalla eteenpäin. Epäonnistumisesta tuskin tässä asiassa voi syyttää hallituksen laajapohjaisuutta. Johtajuuteen kuuluu hyvä ja harkittu valmistelu asiantuntijoiden kanssa ja sen jälkeen määrätietoinen toteutus.

Nyt uusi samaa hallitusta johtava pääministerimme kertoo pääministerin haastattelutunnilla, että rakenneuudistukset eivät ole edenneet riittävästi, vaikka kokoomus niin haluaisi, koska hallituksen toisella suurella puolueella sosiaalidemokraateilla on erilaiset näkemykset rakenneuudistuksista. Ei kai maata voi niin johtaa, että pääministeri kertoo, että keskeisimmistä asioista ei saavuteta ratkaisua.

Käsittääkseni maan johtamista ei ole myöskään se, että pääministeri käy kansainvälisessä lehdistössä kertomassa, että omasta mielestään tulisi liittyä Natoon, mutta hän ei aja tuohon suuntaa, kun muut maassamme ovat toista mieltä. Maan johtaja ja vapaa ajattelija ei ole syytä olla sama henkilö.

Presidentti Niinistön ote asioissa sen sijaan onneksemme sisältää kaikki valtiomieheltä odotetut harkinat kommenteissaan omista näkemyksistään ja maan linjasta esiintyessään kuitenkin aina Suomen presidenttinä.

Puoluejohtajista Juha Sipilä ilmentää seuraavista pääministerikandidaateista parhaiten sitä harkintaa ja halua asiantuntijoiden kanssa valmistella asioita siihen suuntaa, että Suomen talous voidaan kääntää oikeaan suuntaan takaisin. On tärkeää palauttaa maan hallituksen ja sen johdon kyky päätöksentekoon oikealle raiteille.

Nyt keskeiset suuria ”työssäkäyntikuntia” ajaneet ministerit ovat siirtyneet EU-tason päätöksentekijöiksi ja ministerit ovat vaihtuneet pääministeriä myöten. Huolestuttavaa on se, että kesken jääneellä hallitustaipaleella keskeiset ministerit ja eritoten pääministeri siirtyy korkeaan EU-virkaan, jonka saannin edellytyksenä on oikeanlainen EU-myönteisyys. Tämä halukkuus EU-virkoihin voi pitkälä aikavälillä muovata päätöksentekoa Suomessa muuhun kuin maan edun suuntaan.

Tuin pääministeriksi valitun Alexander Stubbin kampanjaa EU-parlamenttiin. Yllättäen kuvio muuttuikin ja pääministeri Katainen päätti lähteä Brysseliin. Olikohan kuvio paras mahdollinen Suomen edun nimissä ?