Ulkoministeri Tuomioja totesi (HS 9.8.14), että EU:n Venäjä-politiikka on tuuliajolla. Tämä herättää  kysymyksen siitä onko myös Suomen Venäjä-politiikka on tuuliajolla, koska Venäjään kohdistetuissa pakotteissa olemme kokonaan EU:n rintamassa.

Suomella on ollut vuosikymmeniä,  erityisesti toisen maailmansodan jälkeen,  taito ja halu toteuttaa kookkaaseen naapuriimme liittyen politiikkaa, jossa kansallinen ja kansalaistemme etu on asetettu etusijalle. On pyritty välttämään osaltamme jännitteiden lisäämistä  kansainvälisissä ristiriidoissa, jos se on riskeerannut merkittävästi omaa asemaamme. Samalla Suomi on voinut säilyttää vuoropuhelun laajempaakin etua varten  tilanteissa, joissa Venäjän tai aiemmin Neuvostoliiton toimiin on kohdistettu Lännestä voimakasta ja perusteltua arvostelua.

Suomella on läheisen sijaintimme ja aktiivisesti hoidettujen suhteiden vuoksi ollut mahdollisuus erityisen hyvään ymmärrykseen suhteessa Venäjän politiikkaa ja venäläisiä kohtaan. Onko tätä arvoa järkevää sivuuttaa asettumalla vain osaksi EU:n päätöksentekoa kriisitilanteissa? Onko pääministerimme tarpeellista ja järkevää käyttää HS:n raportoimaa ilmaisua siitä, että kriisin ratkaisun avaimet ovat “vain ja ainoastaan Venäjällä”.

Putinin johtamat  Ukrainan sotaisat toimet ja kansaltaan saatu kasvanut kannatus liittyy venäläisten haluun kohentaa kansallista itsetuntoaan, joka on vuosikymmenten saatossa saanut paljon kolhuja.  Länsimaat eivät ole tähän kokonaan syyttömiä. Arvostelu ja painostus sellaisena kuin EU sitä nyt harjoittaa, johtanee enemmän ristiriidan kiristymiseen kuin sen ratkaisuun . Toimissa tulisi olla oveluutta ja diplomatiaa vielä enemmän kuin huonosti suunniteltuja pakotteita.

Kansallisella linjalla suhteessa Venäjään EU:n toimien rinnalla on pidettävä tilansa. Nyt asetettujen pakotteiden osalta se on jo myöhäistä – niissä on nyt pysyttävä mukana, mutta jatkossa on syytä olla tarkkana. Presidentti Niinistö tosiasiallinen kielteisyys edetä Nato-jäsenyyden kanssa sekä hänen diplomaattisella tavalla ilmaisemansa huolensa Venäjän toimista antaa oikealla tavalla perustaa Suomen edulle niin pakotteiden toteutumisessa kuin kansallisessa turvallisuudessammekin. Työpaikkojamme ei kannata uhrata toimilla, joista haluttuja tuloksia ei synny.

On tärkeää huolehtia oman linjastamme säilymisestä Venäjään ja Venäjän johtoon. Historiamme suhteessa naapuriimme antanee tähän vahvemman perustan kuin millekään muulle EU:n jäsenvaltiolle.