Suomalaiset ja pohjoismaiset pankit ovat vakavaraisia  Euroopalaisessa vertailussa ja tuloskunto on hyvä. Esimerkiksi Nordea on tehnyt jo pitkään yli miljardin voitoa neljännesvuosittain. Mikä on sen takana, että konttoriverkostoa kaikissa pankeissamme karsitaan, käteisasiointi keskitetään vain tiettyihin konttoreihin ja puhelinyhteyden saanti pankkihenkilöön vaikeutuu vaikeutumistaan ?

Erityisen huolestuttavaa kehitys on vanhojen ja liikuntarajoitteisten ihmisten kannalta, kun asiointipaikat siirtyvät yhä kauemmas ja asioinnin odotusajat ja jonot kasvavat. Eräät pankit perustelevat asioita euroopplaisten vakavaraisuussääntöjen tiukkenemisena ja siihen liittyen pakolla huolehtia pankkien taseesta ja varoista.

Itse kävin hiljattain pankissani keskuselun siitä, että viestintä tutun pankkitoimihenkilön kanssa tulisi tehdä sanasanalta suojatun yhteyden kautta verkkopankista eikä normaalilla sähköpostilla, vaikka kysymykseni olisi kuinka yleisluontoinen tahansa tai vaikkapa ehdotus tapaamisajasta. Pankit vetoavat tässä turvallisuuteen ja asioiminen vain vaikeutuu ja hankaloituu – ilman uskottavia perusteita. Asiakas on heittopussina.

On ymmärrettävää, jos julkisten palveluiden puolella rahat ovat vähissä ja tämä vaikuttaa palvelukykyyyn. Usein tosin rahan niukkuu johtaa uudenlaisiin palveluinnovaatioihin, jos asiakas todella on polttopisteessä myös johdosta katsottuna. Hyvää tulosta tekevien pankkien osalta palveluiden jatkuva huonontaminen ja asiakkaiden aliarvostaminen pankin johdolta tulevien ohjeistusten ja päätösten osalta on huolestuttava kehitys, joka on jatkunut jo pitkään. Erityisesti vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole kaikkein sujuvimpia sähköisten työkalun käyttäjiä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia. Jokin menee tässä kohdin yhteiskunnassamme väärin. Pitäisikä pankeille asettaa vaatimuksia palvelutasosta, jos ne eivät siitä itse huolehdi ?